Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan? Miten blogin käy?

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Nyt on vuoden 2016 ensimmäinen päivä, enkä vielä yhtään tiedä suunnitelmistani. Ikävä hevosten pariin on kova. Motivaatiota olisi vaikka muille jakaa. Nyt vain kun olisi hevonen. Jopa valmennukset ovat alkaneet kiinnostaa, mutta ihan ensin oma kunto pitää saada nousuun. Aloitan taas ahkeroinnin kuntosalilla ja elämäntaparemontti on oluillaan.

Mikäli en löydä itselleni vuokrahevosta tai peräti omaa, blogiin ei paljon asiaa tule kuluvana vuonna. Päätin kuitenkin jakaa omaa etenemistä laihdutuksen suhteen ja kertoa muillekin hyväksi todettuja vinkkejä.

Uusi vuosi tuo tullessaan ainakin jotain uutta. Vaihdoin ratsastusseuraa ja nyt uutena onkin vanha tuttu, Salon ratsastusseuraa eli SRS. En tiedä onko minusta enää kilpakentille, mutta yritetään nyt ainakin. Kuinka hienoa olisi saada HeC radat rullaamaan ja päästä pois omasta jännityksestä.

Nyt kun oikein mietin onhan minulla tavoitteita vaikka millä mitalla. Listaan niitä nyt vielä tähän alle.

Laihduttaminen. Tai oikeastaan koko elämäntapamuutos.
Saada kisajännitys hallintaan.
Kehittyä ratsastajana niin, että HeC radat rullaisivat paremmin.
Parantaa omia taitojani ratsastajana, ehkä jopa valmentautua.

Miltäs kuulostaa? 

Mitä tavoitteita sinulla on?

Pohdintoja.

Mitä kirjoittaisin? Ratsastamaan en ole kahtena viikkona päässyt omien menojen vuoksi. Tuntiratsatajan homma ei oikein tunnu omalle, joten vedin homman jäihin. Pääsin oman hevosen makuun, niin kerran viikossa ratsastaminen ei tunnu kivalle. En saa siitä niitä fiiliksiä mitä ennen ratsastamisesta. En koe eteneväni mihinkään tällä tahdilla, joten mielummin pidän taukoa määrittämättömän ajan.

Ensi viikolla olen kyllä menossa katsomaan uutta hevosta. Saisin sen lähemmäksi kotia, kuin mitä Vikke oli. Jos hevonen tuntuu kivalta, otan sen ehdottomasti koeajalle. Aika näyttää.

Viime sunnuntaina olin tosiaan Hämeenlinnassa istuntaklinikalla. Kokemuksena tämä oli oikein mielenkiintoinen ja sain paljon ideoita omaan tekemiseen. Oli mahtavaa nähdä miten erilaisia ongelmia ratsukoilla oli ja miten niitä korjattiin. Voisin myös samaistua joihinkin ongelmiin ja ne jäivätkin muhimaan suureen päähäni.

Huomenna luvassa olisivat 1-tason koulukipailut, mutta tällä kertaa kameran takana.

Hevosen on huoleton.

Tässä sitä ollaan, ilman omaa hevosta. Vikke on myyty, mutta jäi asumaan samaan talliin. Nyt tallilla käyminen ei tunnu mitenkään luentevalta, eikä yhtä kivalta. Meillä ei ruunan kanssa synkannut, niin että yhteistyömme olisi voinut jatkua.

Ostin kymppikortin tunneille, mutten tiedä haluanko enää ratsastaa. Tallilla ei tunnu olevan yhtään sellaista hevosta jolla haluaisin ratsastaa. Osa syynä taitaa kuitenkin olla se, etten pääse enää kisoihin. Miksi treenata kun ei ole tavoitteita? Tuntuu ihan turhalta koko homma.

Hain opiskelemaan hevoshierojaksi, mikäli pääsen opiskelemaan en voi uutta hevosta hankkia. Mikäli en pääse, voi olla että hankin jonkun hevosen. Kirjoittelu nyt ainakin vähentyy, kun käyn vain kerran viikossa tunnilla.

Voitin muuten liput sunnuntain istuntaklinikalle. Odotan reissua innolla ja otan varmasti kameran matkaan. Ensi viikon päästä mulla on itselläkin pilates ja la ja su olisi koulukisat kuvattavana, saa nyt nähdä repeänkö joka paikkaan.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan...?

Sunnuntaina oltiin Somerolla 1-tason koulukisoissa ja voin sanoa et mun kisailut on nyt kisailtu. Vikke oli oma itsensä, superkiva ratsastaa alkuun verkassa. Tilanne kuitenkin muuttui äkisti, kun eräs yhdistelmä kurvasi parkkipaikalle ja sieltä kuului hirnahdus. Koko paketti levisi käsiin, kun ruunan tarhakaveri saapui paikalle. Olisi ollut turha mennä edes radalle ja menin vaikkei touhussa ollut edes hitusta järkeä.


Rata ei paljoa huonommin olisi voinut mennä. Vielä huonommin olisi mennyt, jos olisin tippunut. Yhdessä Vikken kanssa olemme täysi fiasko emmekä mikään muu. Ei aio enää vaarantaa toisten turvallisuutta yhteistyöllämme. Ruuna ansaitsee osaavamman ratsastajan, johon se voi luottaa. Mitä olisikaan käynyt jos olisin tippunut ja hevonen olisi juossut tielle aiheuttaen  liikenneonnettomuuden? Tätä en edes halua tietää.

Ainut kannustava tässä lapussa on tuomarin loppukommentti "Sinnikkäästi ratsastettu loppuun"

En missään tapauksessa uskonut, että yhteinen tiemme päättyy näin. Järjellä kuitenkin kun ajattelen, niin ei tässä ole mitään järkeä. Alkuu ajattelin, että hankkisin toisen hevosen ruunan tilalle. Rauhallisemman, jonka kanssa yhteistyö sujuisi paremmin. Todellisuus on kuitenkin se, että minun on järkevintä opetella ratsastamaan ensin. Osaamaton ratsastaja ja oma hevonen ei missään tapauksessa ole järkevä yhdistelmä.

Jonkun mielestä ehkä luovutan liian helpolla. Vikke on kotona tosi kiva ratsastaa ja meillä on hauskaa tehdä töitä. Olen kuitenkin pohjimmiltani niin kilpailuhenkinen, että haluan edes joskus käydä pikkukisoissa ihan vain omaksi iloksi jännitystä tuomaan. Tästä päähänpinttymästä en vain pääse irti. Tarvitsisin hevosen, joka myös vieraassa ympäristössä on rauhallinen, eikä jännity näin kovin omasta jännityksestäni.

Talvi tulee olemaan minulle erittäin hankalaa aikaa. Tallilla käyminen ei ole niin simppeli juttu kuin voisi ajatella. Olen kyllästynyt muiden vaivaamiseen niin hevosen hoitamisen ja liikuttamisen osalta kuin lastenhoidon suhteen. Joko jatkan vain tuntiratsastajana tai sitten lyön koko harrastuksen jäihin. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä en tiedä.

Wau-fiilis jatkuu!

En tiedä on minun vai hevoseni päässä käynyt naksahdus. Vikke on ollut nyt jo useamman päivän todella kiva ratsastaa. Eilen menin itsenäisesti. En tehtyt mitään kovin ihmeellistä, menin kerran tulevan radan läpi ja taivuttelin. En tosiaan halunnut pilata sitä fiilistä, joten en ratsastanut kauaa. On kiva lopettaa kun sujuu.

Tänään olin jälleen tunnilla. Taaskaan aiheena ei ollut mitään erikoista, taivutelua ja ympyrä työskentelyä. En käsitä miten ruuna on ollut näin kiva ratsastaa. Se kulkee pyöreänä, ei hangottele vastaan ja kuuntelee apuja. Pitäisi saada ratsastuskuvia näistä hetkistä. Tärkeintä on kuitenkin se oma mieleen piirtynyt kuva. Tämä kun pysyisi.

Kuva lainattu EquusCaren fb-sivuilta.

Löysin itselleni kivan näköisen kypärän ja vielä tarjouksessa.  Päätin tilata tämän mallin. Maanantaina laitoin kypärän tilaukseen ja tänään se jo saapuikin. Heti huomenna pääsee se testiin.  Plussaa ainakin säädettävyydestä. Mulla oli ainakin jo aikakin hankkia uusi kypärä. En minä vanhaa poiskaan heitä, mutta sen kanssa olen tippunut ja välillä se on lentänyt. Kerron heti miltä kypärä tuntui kun olen sitä koittanut.

Typerä syysflunssa!

Ehdin jo ajatella, että välttysin tältä typerältä joka vuotiselta riesalta, mutta ei! Perjantaina oloni muuttui kurjaksi ja lauantaina kun minulla oli vapaapäivä kodin pyörittämisestä, niin eiköhän tauti iskenyt oikein kunnolla.

Lauantaina oli luvassa tallilla sennuleiripäivä, johon tarkoitus oli osallistua Vikken kanssa. Aamulla joustin aikataulua niin, että ennen tallille menoa kävin apteekissa. Hyvillä tropeilla pääsin tallille ja pääsin ratsastamaan. Ensimmäisenä oli vuorossa aamupäivällä puomitunti. Lähinnä siis koulutunti, jossa ympyrällä puomeja. V tuntui superhyvältä ja se oli tosi kiva ja kevyt ratsastaa. Sain semmoisia Wau-efektejä ja kyllä fiilis oli mitä parhain. Nää hetket on ne, jotka palkitsee parhaiten. Loppukäynnit mentiin porukalla maastossa ja ruuna oli kuin ihmisen mieli.

Lainasin kuvan tallin fb-sivuilta.

Iltapäivästä minne piti osallistua vielä toiselle tunnille, mutta olo vei voiton. Olin kyllä verkkailemassa, mutta pistely keuhkoissa yltyi ja kipu oli kova. Jätin leikin kesken heti ja hoidon hevosen pois.

Tästä taudista pitäisi piru vie päästä eroon. Mitään ei saa tehdyksi, kun joka paikkaa särkee ja kolottaa, huono olokin on. Sunnuntaina olisi seuraavat kisat, jos vain päästiin mukaan ja niihinkin pitäisi harjoitella. Saa nähdä mitä huomisesta talleilusta tulee. Sen näkee huomenna.

Yhtä alamäkeä koko homma

Olen niin sekaisin etten enää tiedä mitä ruunan kanssa teen. Tiistaina, kun yksi ostajaehdokas kävi, olin voitonriemuinen Vikken metkuista, mitä se teki kun olin itse selässä. Normaalisti inhoan sen pukkeja ja rakettilähtöjä, nyt nautin niistä. Minulle tuli niin huono mieli, että päätin vielä yrittää itse ja poistin myynti-ilmoitukset. Sovimme siskoni kanssa tunneista.

Tuumasta nimeen osallistuin keskiviikkona tunnille. Osaksi homma toimi kivasti, mutta muuten tuntui menevän päin h*lvettiä. En ymmärrä mistä ruuna on saanut energiaa näin paljon. Laukassa varsinkin se on kuin raketti. Enää ei tarvitse miettiä nousee laukka vai ei. Pidin enemmän rauhallisesta hevosesta, siitä millainen se oli. Loppukäynnit maastossa oli yhtä keulimista. Herra veti hernepurkin syvälle sieraimeen, kun se joutui kulkemaan peränpitäjänä. Tallille kun pääsin olo oli pettynyt. Juuri kun olin jo päättänyt yrittävän vielä, niin hevonen on täysi sika.

Ruokinnan laitoin suurennuslasin alle heti. Ruuna on tähän asti syönyt 3dl kauraa+kivennäisen yms muut päivässä. Tämä vaivainen määrä saa jäädä testiksi kokonaan pois. Nyt ruuna saa vain kivennäisen ja valkosipulinsa, katsotaan autaisiko tämä Herraa rauhoittumaan. 

Vapaapäivän voimme myös unohtaa, sillä päivän jos ruuna seisoo, on se seuraavana päivänä ihan vallaton.  Otamme yhden päivän viikossa vain käyntiä. En halua, että kenellekään sattuu mitään minun hevoseni takia.

Mitä juuri sinun mielestäsi minun kannattaisi tehdä?