Tässä sitä ollaan, ilman omaa hevosta. Vikke on myyty, mutta jäi asumaan samaan talliin. Nyt tallilla käyminen ei tunnu mitenkään luentevalta, eikä yhtä kivalta. Meillä ei ruunan kanssa synkannut, niin että yhteistyömme olisi voinut jatkua.
Ostin kymppikortin tunneille, mutten tiedä haluanko enää ratsastaa. Tallilla ei tunnu olevan yhtään sellaista hevosta jolla haluaisin ratsastaa. Osa syynä taitaa kuitenkin olla se, etten pääse enää kisoihin. Miksi treenata kun ei ole tavoitteita? Tuntuu ihan turhalta koko homma.
Hain opiskelemaan hevoshierojaksi, mikäli pääsen opiskelemaan en voi uutta hevosta hankkia. Mikäli en pääse, voi olla että hankin jonkun hevosen. Kirjoittelu nyt ainakin vähentyy, kun käyn vain kerran viikossa tunnilla.
Voitin muuten liput sunnuntain istuntaklinikalle. Odotan reissua innolla ja otan varmasti kameran matkaan. Ensi viikon päästä mulla on itselläkin pilates ja la ja su olisi koulukisat kuvattavana, saa nyt nähdä repeänkö joka paikkaan.
perjantai 27. marraskuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Maastoilupelko
Lapsena ratsastin paljon maastossa. Toki siihen ei ollut vaihtoehtoja, sillä kotona ei ollut ratsastuskenttää. Oli siis pärjättävä metsässä...
.jpg)
-
Jo toinen kuukausi taputeltu tältä vuodelta ja kuukauden kulut on lyöty yhteen. Rahaa paloi tänäkin kuukautena paljon, ylimääräisten hankint...
-
Arvonta lähtee käyntiin nyt ja aikaa osallistua on 28.6. klo 22.00 asti.. 1 arpa: Olet rekisteröitynyt lukija ja kommentoit oman sähköpost...
-
Pian koittaa taas jokaisen hevosihmisen kevään kohokohta, Helsinki Horse fair. Pääsin jälleen mukaan bloggaajana ja ajattelin koostaa päiväo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti