ELÄMÄNI HEVOSET

 Olin hevosen omistaja niin kauan kunnes aloin odottamaan esikoistani. Minulla oli -92 vuotinen lämppäritamma, joka oli ihana. Annoin sen kantavana kahdelle kummitytölleni viettämään eläkepäiviä. Se ehti olla meidän perheen omistuksessa tosi kauan. Ennen sitä minulla oli eestinhevosruuna ylläpidossa, mutta se palasi Viroon omistajalleen.

Vappuna 2015 hankin mukavaksi projektiksi suomenhevosruunan Virin Viikarin, joka tunnettaan paremmin Vikkenä. Loppu vuodesta 2015 päädyin kuitenkin myymään Vikken sen haastavuuden takia. Hevonen oli hieno, muttei sopiva minulle.

Huhtikuussa 2016 elämääni löytyy uusi oma heppakaveri Vivatar. Viva oli 18-vuotias suomenhevostamma, jonka kanssa tarinamme päättyi jo muutaman kuukauden jälkeen tamman sairastuttua. Nyt Viva on vihreimmillä laitumilla ilman kipuja.

Lokakuussa 2016 annoin itselleni luvan hankkia uuden perheenjäsenen. Oliver saapui ja maailma oli auki. Opin ruunan kanssa ihan hirveästi hevosen omistamisesta, mutta myös ratsastuskesta. Ruuna muutti kotiini syksyllä 2017.

Perheemme kasvoi maaliskuussa 2018 ihastuttavalla shetlanninponimummolla. Riina oli Venlan esiponi ja samalla maailman monin poni.

Oliver sai viettää mukavan loppu elämän ja lopulta pääsi taivaslaitumille kesän lopulla 2018.

Elokuussa 2018 päätin yrittää vielä. Ostin 6v. suokkitamma Irman ja toivoin, että yhteiselomme säilyisi mahdollisimman pitkään, mutta toisin kävi. Irma lopettiin Helmikuussa 2020 erittäin merkittävien nivelrikkomuutosten myötä.

Riinan kaveriksi muutti yli-iso shetlanninponiruuna Pontus, joka toimittaa seuraponin virtaa. Pontuksen tärkein tehtävä on piristää ja hauskuuttaa muita.

Sain siskoltani syyskuussa 2019 lainaan upean puoliveritamman Alman. Tamma oli astutettu, mutta koska sen ei pitänyt tiinehtyä ostin sen omaksi alkuvuodesta 2020. Tamma oli täydellinen opetusmestari mutta keväällä se alkoi uhkaavasti lihota.

Huhti- toukokuussa 2020 selvisi Alman kuitenkin olevan tiine ja tästä alkoi kova kiire. Olimme ostanut uuden tilan, johon piti muuttaa vasta kesän jälkeen. Onneksi hevoset pääsivät muuttamaan heti.

Heinäkuussa 2020 oli jälleen aika uuden hevosen. Löysin täysin sattumalta unelmieni hevosen, Palon Hemmon. Tämä ruuna on jotain, mitä sanoin ei voi edes kuvailla. 

Elokuussa 2020 syntyi Alman varsa Tahvo, jonka kanssa meillä tulee vielä olemaan yhdessä todella pitkä tie. Tarkoitus olisi kasvattaa orista kunnon kansalainen ja koko perheen harrastuskaveri. 

Toukokuussa 2021 täytin 30 vuotta ja samalla päivällä iski valtava tuska. Riina-poni jouduttiin lopettamaan äkillisesti vanhuuden vaivoihin. Suuri suru valtasi tyttäremme sekä koko perheemme.

Kesäkuussa 2021 perheemme kasvoi suloisella russtamma Rusinalla. Venla sai uuden oman ponin ja pääsi opettelemaan ratsastusta isommalla ponilla.

Päädyin myymään Tahvon lokakuussa 2021. Ori sai maailman parhaan uuden kodin.

Alma alkoi oireilla niveliään ja pitkälle edenneiden nivelrikkojen takia tamma päästettiin vihreimmille laitumille 26.11.2021. Liian pian tämän jälkeen vakavien terveyshaasteiden vuoksi Hemmo lopetettiin 26.1.2022.

Yhtäkkiä olin ilman hevosta ja kävin katsomassa monia vaihtoehtoja. Tuntui vaikealta elää ilman hevosta, kun talliyrittäjänä sai katsella muiden menoa. Huhtikuussa 2022 minua onnisti ja löysin täydellisen mustan suomenhevosen. Riksu muutti meille, enkä päivääkään ole katunut. Ruuna on mitä täydellisin.

Perheemme kasvoi uudella ponilla lokakuussa 2023 ja samalla Venla sai isomman kaverin Tossun. Venlan kasvaessa Rusina on jäänyt viettämään eläkepäiviä, mutta puksuttaa vielä onnellisesti.