Mielipidepostaus: Vuokrahevosen -ja omistajan kohtelu

Aihe on pyörinyt päässäni jo kauan. Minkälainen suhde vuokrahevoseen tai sen omistajaan voi muodostua? Entä miten sinun vuokraajana pitäisi käyttäytyä? 

Oletko koskaan ajatellut asettua itse hevosen omistajan saappaisiin, joka vuokraa omaa hevostaan tuiki tuntemattomalle? Toiset hakevat apua hevosen liikuttamiseen, toiset taas rahallista apua ylläpitokuluihin. Itsestäni on oman hevosen jälkeen tullut oikea pilkunviilaja hevosen varusteiden suhteen. Ei ole iso homma harjata tai pyyhkiä kurat pois suojista, tai kuivattaa sateessa kastuneet satula ja suitset. Joskus hevosen omistajan voi ilahduttaa vaikka siivoamalla harjapakin tai puunaamalla varusteet.

Huomasin hevosen omistajana myös yhden ärsyttävän seikan, kuinka joku jättää kurakeleillä etujalkojen välin harjaamatta. Kurapaakut pääsevät hankaamaan jopa ihon rikki. Mutta entäs muu hevosen hoito? Eikö olisikin hyvä luoda oikea tunneside vuokrahevoseen ja tehdä sen kanssa muutakin kuin ratsastaa. Ensimmäisenä tulee mieleen ajatus "Hei mähän maksan ratsastuksesta", joka on ihan totta, mutta voithan aina jutella omistajan kanssa ja sopia molemmille sopivan diilin.  Hyvänä esimerkkinä olisi vaikka kerran viikossa ratsastusta ja kerran viikossa vaikka pelkkää hoitamista. 

Tallilla käyminen on ollut minulle aina henkireikä, apea mieli ja paska päivä katoaa kummasti touhuillessa karvakorvien kanssa. Jos poistun tallilta äreänä, vika on jossain muussa kuin hevosista. Kun rahat ei riitä ratsastukseen, on tyydyttävä sihen mitä on tarjolla. Tai jos vaihtoehtoiset maksat vaikka 5€/kerta, et voi vaatia gp-tason ratsua maneesitallilta. 

Rahasta puhutaan hevosblogeissa aivan liian vähän. Jos sinulla ei koskaan ole ollut omaa hevosta, et voi tietää kuinka paljon rahaa saa uppoamaan varusteisiin, hoitomaksuihin, kengityksiin, valmentautumiseen ja kilpailuihin. Kun joudut itse maksamaan joka pennin, arvostat varmasti esimerkiksi satulaasi enemmän. Suuttuisitko jos siihen uuteen satulaan on ilmestynyt huolimattomuudesta johtuen skriipu? Vahinkoja sattuu kaikille ja varusteita voi aina hajota. Mikään ei kestä ikuisesti. Muista siis kertoa jos huomaat jonkin puutteen tai kun joku hajosi käytössäsi.

Hevosen omistajan kontolle yleensä jäävät yksin kaikki kulut. Vuokraajalta ei hirveästi saa tuloja suhteessa siihen mitä menoja kuukaudessa on. Oman hevosen vuokraamisessa toisen käyttöön on aina olemassa riskinsä, varsinkin jos omistaja ei ole seuraamassa liikutusta. Mitä jos kohdalle osuukin täysi mielipuoli vuokraaja, joka voi tahallisella käytöksellään jopa rikkoa hevosen. Omalle kohdalle tällaista ei onneksi ole koskaan sattunut ja pidän kyllä huolen, ettei satukkaan. 

Hevosen omistajana arvostaisin ehdotonta rehellisyyttä kaikissa asioissa. Joskus itseltä voi jäädä huomaamatta hevosen huono ratsastettavuus tietyissä asioissa, jumit tai ajan saatossa rispaantunut varuste. Terve maalaisjärki on hevosihmiselle itsestään selvyys. Uskallus kysyä on myös tärkeä ominaisuus. Ei hevosen omistaja voi millään tietää, että haluaisin mukaan kisoihin, jos et uskalla kysyä. 

Hevosen omistajaa tulisi mielestäni kohdella myös kunnioittavasti, sillä hän viime kädessä päättää hevosen asioista. Lipevä tai muuten p:n nuolija ei pidä tai saakaan olla. Molempien tulisi kohdella toisiaan reilusti ja asioista pitää pystyä puhumaan. Omistaja tai vuokraaja ei kumpikaan saa vaatia liikoja, eikä selän takana saa puhua pahaa missään tilanteessa. Yhteiset pelisäännöt on hyvä laatia ja molempien osapuolten on pidettävä niistä kiinni.

Miten sinä kohtelet vuokrahevostasi tai sen omistajaa?

Bumblebee 3.6.1992-16.2.2016

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen

Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee

Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee

Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee

Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö

Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö

Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat

Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat

Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen

Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset

Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas

Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.

(Johanna Niskanen 2000)

Niin paljon hyviä muistoja.

Kiitos vuosista jotka olit kanssamme.

Vanha hevoseni, jolla kilpailin aktiivisesti seuratasolla esteitä.

Tullessani raskaaksi annoin tamman kummityttöjeni huomaan,

He pitivät Mammasta hyvää huolta 

<3

Hei hei mitä kuluu..

.. sä kysyt ja kaikki on ok.

Päivät kuluu hurjaa tahtia. Omassa elämässä on sellainen myllerrys että voi Morjesta.  Mulla on ihan uusia tavoitteita, jotka olen päättänyt toteuttaa. Näistä ei sen enempää, mutta elämä jatkuu samaan malliin ja kaikki sujuu kivasti. Ehkä mulla vielä joskus on mahdollisuus harrastaa tavoitteellisesti, sihen asti jatkan näin.

Perjantaina tuli vähän lunta.

Ratsastamaankin olen kyllä päässyt. Kaverin heppa muutti lähistölle ja siellä saisi käydä niin paljon kuin kerkiää. Jotenkin musta vaan on tullut laiska ja saamaton. Kun saisi itsensä kerättyä nyt, mutta kaikki aikanaan. Kevät kun etenee niin varmasti helpottaa.

mun uus poikaystävä

Ratsastaminen  teki kyllä oikeesti mielelle hyvää, koitan jaksaa raahautua tallille useammin. Kun vaa jaksaisi poistua kotoa. Laiska mikä laiska. 

Apassionatassakin tuli pyörähdettyä. Ekaa kertaa olin ja tykkäsin kyllä. Seurakin oli mitä parhain. Itku tuli jo ekan viiden minuutin aikana. Hölmö minä. Tässä vähän kännykuvia.

Ollaan kuulolla.

Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan? Miten blogin käy?

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Nyt on vuoden 2016 ensimmäinen päivä, enkä vielä yhtään tiedä suunnitelmistani. Ikävä hevosten pariin on kova. Motivaatiota olisi vaikka muille jakaa. Nyt vain kun olisi hevonen. Jopa valmennukset ovat alkaneet kiinnostaa, mutta ihan ensin oma kunto pitää saada nousuun. Aloitan taas ahkeroinnin kuntosalilla ja elämäntaparemontti on oluillaan.

Mikäli en löydä itselleni vuokrahevosta tai peräti omaa, blogiin ei paljon asiaa tule kuluvana vuonna. Päätin kuitenkin jakaa omaa etenemistä laihdutuksen suhteen ja kertoa muillekin hyväksi todettuja vinkkejä.

Uusi vuosi tuo tullessaan ainakin jotain uutta. Vaihdoin ratsastusseuraa ja nyt uutena onkin vanha tuttu, Salon ratsastusseuraa eli SRS. En tiedä onko minusta enää kilpakentille, mutta yritetään nyt ainakin. Kuinka hienoa olisi saada HeC radat rullaamaan ja päästä pois omasta jännityksestä.

Nyt kun oikein mietin onhan minulla tavoitteita vaikka millä mitalla. Listaan niitä nyt vielä tähän alle.

Laihduttaminen. Tai oikeastaan koko elämäntapamuutos.
Saada kisajännitys hallintaan.
Kehittyä ratsastajana niin, että HeC radat rullaisivat paremmin.
Parantaa omia taitojani ratsastajana, ehkä jopa valmentautua.

Miltäs kuulostaa? 

Mitä tavoitteita sinulla on?

Pohdintoja.

Mitä kirjoittaisin? Ratsastamaan en ole kahtena viikkona päässyt omien menojen vuoksi. Tuntiratsatajan homma ei oikein tunnu omalle, joten vedin homman jäihin. Pääsin oman hevosen makuun, niin kerran viikossa ratsastaminen ei tunnu kivalle. En saa siitä niitä fiiliksiä mitä ennen ratsastamisesta. En koe eteneväni mihinkään tällä tahdilla, joten mielummin pidän taukoa määrittämättömän ajan.

Ensi viikolla olen kyllä menossa katsomaan uutta hevosta. Saisin sen lähemmäksi kotia, kuin mitä Vikke oli. Jos hevonen tuntuu kivalta, otan sen ehdottomasti koeajalle. Aika näyttää.

Viime sunnuntaina olin tosiaan Hämeenlinnassa istuntaklinikalla. Kokemuksena tämä oli oikein mielenkiintoinen ja sain paljon ideoita omaan tekemiseen. Oli mahtavaa nähdä miten erilaisia ongelmia ratsukoilla oli ja miten niitä korjattiin. Voisin myös samaistua joihinkin ongelmiin ja ne jäivätkin muhimaan suureen päähäni.

Huomenna luvassa olisivat 1-tason koulukipailut, mutta tällä kertaa kameran takana.

Hevosen on huoleton.

Tässä sitä ollaan, ilman omaa hevosta. Vikke on myyty, mutta jäi asumaan samaan talliin. Nyt tallilla käyminen ei tunnu mitenkään luentevalta, eikä yhtä kivalta. Meillä ei ruunan kanssa synkannut, niin että yhteistyömme olisi voinut jatkua.

Ostin kymppikortin tunneille, mutten tiedä haluanko enää ratsastaa. Tallilla ei tunnu olevan yhtään sellaista hevosta jolla haluaisin ratsastaa. Osa syynä taitaa kuitenkin olla se, etten pääse enää kisoihin. Miksi treenata kun ei ole tavoitteita? Tuntuu ihan turhalta koko homma.

Hain opiskelemaan hevoshierojaksi, mikäli pääsen opiskelemaan en voi uutta hevosta hankkia. Mikäli en pääse, voi olla että hankin jonkun hevosen. Kirjoittelu nyt ainakin vähentyy, kun käyn vain kerran viikossa tunnilla.

Voitin muuten liput sunnuntain istuntaklinikalle. Odotan reissua innolla ja otan varmasti kameran matkaan. Ensi viikon päästä mulla on itselläkin pilates ja la ja su olisi koulukisat kuvattavana, saa nyt nähdä repeänkö joka paikkaan.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan...?

Sunnuntaina oltiin Somerolla 1-tason koulukisoissa ja voin sanoa et mun kisailut on nyt kisailtu. Vikke oli oma itsensä, superkiva ratsastaa alkuun verkassa. Tilanne kuitenkin muuttui äkisti, kun eräs yhdistelmä kurvasi parkkipaikalle ja sieltä kuului hirnahdus. Koko paketti levisi käsiin, kun ruunan tarhakaveri saapui paikalle. Olisi ollut turha mennä edes radalle ja menin vaikkei touhussa ollut edes hitusta järkeä.


Rata ei paljoa huonommin olisi voinut mennä. Vielä huonommin olisi mennyt, jos olisin tippunut. Yhdessä Vikken kanssa olemme täysi fiasko emmekä mikään muu. Ei aio enää vaarantaa toisten turvallisuutta yhteistyöllämme. Ruuna ansaitsee osaavamman ratsastajan, johon se voi luottaa. Mitä olisikaan käynyt jos olisin tippunut ja hevonen olisi juossut tielle aiheuttaen  liikenneonnettomuuden? Tätä en edes halua tietää.

Ainut kannustava tässä lapussa on tuomarin loppukommentti "Sinnikkäästi ratsastettu loppuun"

En missään tapauksessa uskonut, että yhteinen tiemme päättyy näin. Järjellä kuitenkin kun ajattelen, niin ei tässä ole mitään järkeä. Alkuu ajattelin, että hankkisin toisen hevosen ruunan tilalle. Rauhallisemman, jonka kanssa yhteistyö sujuisi paremmin. Todellisuus on kuitenkin se, että minun on järkevintä opetella ratsastamaan ensin. Osaamaton ratsastaja ja oma hevonen ei missään tapauksessa ole järkevä yhdistelmä.

Jonkun mielestä ehkä luovutan liian helpolla. Vikke on kotona tosi kiva ratsastaa ja meillä on hauskaa tehdä töitä. Olen kuitenkin pohjimmiltani niin kilpailuhenkinen, että haluan edes joskus käydä pikkukisoissa ihan vain omaksi iloksi jännitystä tuomaan. Tästä päähänpinttymästä en vain pääse irti. Tarvitsisin hevosen, joka myös vieraassa ympäristössä on rauhallinen, eikä jännity näin kovin omasta jännityksestäni.

Talvi tulee olemaan minulle erittäin hankalaa aikaa. Tallilla käyminen ei ole niin simppeli juttu kuin voisi ajatella. Olen kyllästynyt muiden vaivaamiseen niin hevosen hoitamisen ja liikuttamisen osalta kuin lastenhoidon suhteen. Joko jatkan vain tuntiratsastajana tai sitten lyön koko harrastuksen jäihin. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä en tiedä.