Sekaisin somesta!

Aikaa on vierähtänyt useampi vuosi, kun olen viimeksi avannut yhtäkään hevosblogia. Somen myötä elämä muuttui nopeatempoiseksi ja kiire valtasi mielen. On helppoa selata läpi Instagramin feed ja storyt lukematta tekstejä tai katsomalla mitään loppuun asti.

Nyt kun olen useamman viikon kypsytellyt blogin herättämistä henkiin, on helppo myöntää, että somen vallatessa aikaani aina vain lisää ja lisää, olen muuttunut laiskaksi muita ihmisiä kohtaan. Enää en soittele ystävilleni niin usein, sillä näenhän minä somesta mitä heille kuuluu. VÄÄRIN! On helppoa vilkaista kaverin lähettämä snappi tai viikonloppuisin ig stooryssä oleva viinilasin kuva. Todellisuudessa en tiedä alkuunkaan mitä kenellekkin kuuluu, niinkuin oikeasti.

Sekaisin somesta. Tekoäly

Haluan vihdoin oppia pysähtymään ja samalla kysymään ystäviltäni mitä heille kuuluu. Haluan keskittyä perheen yhteiseen ruokailuhetkeen ilman puhelinta tai Netflixiä sekä kuunnella mitä kuulen ympärilläni.

Jokin aika sitten vähensin somessa reilusti seurattavien määrää. En oikeasti ehtinyt katsomaan mitään loppuun asti ja ”tärkeät” jutut jäivät näkemättä. Eihän elämän tällaista pidä olla.

Olen vuosikaudet elänyt kamalassa kiireessä. Päällekkäisiä opintoja, tallin pyöritys, päivätyöt, lasten harrastukset ja perhe-elämä. Tämä yhtälö ei toimi enää ja muutoksia on tehtävä. Haluaisin työpäivän jälkeen vajota sohvan pohjalle ja nukkua seuraavaan aamuun. Olen väsynyt, enkä häpeä myöntää sitä. Moni näkee minut auttavaisena ja aikaansaavana, itse taas näen itseni ylisuorittajana, joka pakoilee tunteitaan ja ajatuksiaan.

Tuleva syksy toivottavasti tulee muuttamaan elämääni. Uskallan sanoa ääneen, että nyt väsyttää ja haluan omaa aikaa. Haluan ehtiä tekemään hevosten kanssa itsekin jotain, enkä vain auta muita. Askel kohti tulevaa on otettu, sillä olen jo lopettanut asiakaskuvaukset ja tuntienpidot. Haluan löytää takaisin oman luovuuden ja kuvaamisen kiehtovuuden.

Lähdetkö mukaan tähän kasvutarinaan?