tiistai 18. joulukuuta 2018
Joulukalenteri Luukku 18: Mikä meitä ihmisiä somessa oikein vaivaa?
Näin eilen Instagramissa jotain ihan kamalaa. Teini-ikäisellä tytöllä oli tellonym auki ja voi taivas mitä hänelle oli kirjoitettu. "Pilaat ponin" "poni ei tykkää susta" "Tapa ittes". Mulla menasi flipata päässä kun näin ne. Tällä hetkellä tuntuu, että elämme tosiaan nyky aikaa ja se tarkoittaa myös käytöksen muuttumisen. En kuitenkaan tajua yhtään mikä ajaa meidät kiltit ihmiset haukkamaan tuttuja, kavereita, omia perheenjäseniä tai ventovierasta nimettömästi.
Minusta tuntui todella pahalta lukea näitä kommentteja, eikä tämä ollut alkuunkaan ensimmäinen tapaus laatuaan. Minua koulukiusattiin yläasteella ja se on jättänyt jälkensä. Mietin asioita yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka siitä on aikaa yli kymmenen vuotta.
Haluaisin saada ihmiset ajattelemaan mitä kirjoittavat ja ennen kaikkea ajattelemaan hyvää toisista ihmisistä. Varsinkin näin joulun alla tuntuu aivan kamalalta lukea tällaisia juttuja netistä. Jouduin itse joskus vuosia sitten ht.netin kohteeksi ja voin väittää, että aloittaja oli joku tuttavapiiristäni. Bloggaajana olen kaikkien noiden joukossa ihan nevahööd, niin eipä ketään vieras nyt kaiva pikku blogiani ja ala haukkumaan minua läskiksi. Huvittavaa tässä on, että painan tällä hetkellä 10kg enemmän, eikä juttuja enää ole ht.nettiin ilmestynyt.
Kysymys kuuluu; Mikä helvetti meitä ihmisiä oikein vaivaa? Ajaako kateus meidät tekemään jotain näin typerää vai mistä tämä johtuu. Oma lapseni kysyin saisiko liittyä Instagramiin ja vastaus oli kieltävä. En halua oman pienen lapseni kärsivät mistään älyttömästä nettikiusaamisesta, enkä varsinkaan 7vuotiaana.
Olisi mukava heittää ilmoille joku "kehu kaveria" -haaste. Negatiivisista asioista tulee aina kovin helposti sanottua, mutta mihin ne positiiviset jutut jäävät? Emmekö voisi kehua enemmän toisiamme, sillä jokainen tiedämme kuinka kivalta tuntuu saada kehuja!
maanantai 17. joulukuuta 2018
Joulukalenteri Luukku 17: Hevosten iltavilli
Päästin hevoset pitkästä aikaa kentälle ajatuksena, että ne piehtaroisivat puhtaalla lumella. Ajatuksen tasolla tämä kuitenkin säilyi. Riinaa ei paljon hetkauta, kun toiset juoksevat. Saattoi se kuitenkin Pari juoksuaskeltaa ottaa itsekkin.
Itselläni on oikein hyvä fiilis, kun Irma on vihdoin alkanut jo hieman leikkiä. Se on kuitenkin tosi kömpelö kun yrittää ottaa sohvista mallia. Ne pukit ja loikat näyttävät ihan hassuilta, kun se parhaansa yrittää. Hauskaa, kun tamma on saanut itseensä hieman eloa.
Painamalla nuolesta oikealle, näet hevosten iltavillitouhuja.
sunnuntai 16. joulukuuta 2018
Joulukalenteri Luukku 16: Mitä meillä on kuivikkeena?
Meillä käytetään kuivikkeena hamppua. Se on ihanan valoisaa, kevyttä siivota ja toimii siistillä hevosella tosi hyvin. Irma tosin on sellainen sottapytty, että sen karsina on kamala siivota lähes aina.
Tämä kuivike on myös siitä mukavaa, ettei se juurikaan pölise. Ostan sitä paikallisesta maatalouskaupasta aina muutaman paalin kerrallaan, niin ne on helppo tuoda auton takakontissa. Paalit ei myöskään jäädy talvella. Se levittyykin hyvin karsinaan.
Ainut miinus puoli mitä keksin, on hinta. Toisaalta näin kolmella hevosella se ei onneksi ole ihan niin tarkkaa meneekö muutama euro enemmän.
lauantai 15. joulukuuta 2018
Joulukalenteri Luukku 15: Ottamiani hevoskuvia.
perjantai 14. joulukuuta 2018
Joulukalenteri Luukku 14: Riinan uusi look!
Riina muutti meille kevät talvella, joka tarkoittaa että tämä talvi on meillä ollut vasta ensimmäinen yhteinen. Riina alkoi kasvattaa järkyttävää talvikarvaa hyvissä ajoin ja tästä voin syyttää vain itseäni. Koska kyseessä on varsin alkukantainen rotu, on se turkki suunniteltu kestämään säätä kuin säätä. Tällainen turkki ei esimerkiksi läpäise vesisadetta.
Meillä alkoi pakkasten alkaessa olla öisin ongelmaa; Riina nimittäin hikoili ihan hirveästi yöllä. Karsinoiden yläluukkuja ei voinut aukikaan pitää, ettei hevoset sas lihaksilleen vetoa. Päädyin ratkaisuun tehdä kylkiin pienet vauhtiraidat. Näistä ei kuitenkaan ollut niin suurta apua, joten lainasin klipperin toistamiseen ja ajelin kyljet persukseen asti kaljuksi.
Riina on vakaasti sitä mieltä ettei viihdy nakuna ja kasvattaa uutta turkkia kovalla vauhdilla. Nyt ponin on kuitenkin valjon parempi olla. Se ei hikoile ja on paljon virkeämpikin. Se jopa päätti vanhoilla päivillään karata tarhasta päiväheinien antamisen yhteydessä, jolloin portti ei ollut kokonaan suljettu.
Meillä on talli tosi lämmin öisin, niin yöt muori viettää vohveliloimen kanssa. Ratkaisu on ollut todella hyvä, vaikkakin joudun loimittamaan ponin nyt jatkuvasti. Parempi kuitenkin näin.
Voi olla, että joudun ensi syksynä nöyrtymään ja loimittamaan ponia ennen kuin se muistuttaa mammuttia. En kuulu sihen kastiin joks loimittaa hevosia ihan älyttömästi, vaan minun hevosillani on loimet silloin kuin tuulee oikeasti kovin, sataa koko päivän tai on yli 10 astetta pakkasta..
torstai 13. joulukuuta 2018
Joulukalenteri Luukku 13: Hevosten ruokinta
Jouluun on enää 11 päivää. Apua, lahjat on lähes kaikki vielä hankkimatta. Tänään olen pohtinut Irman ja Riinan ruokintaa ja ajattelin Teille siitä kertoa hiukan tarkemmin.
Paina nuolesta oikealle niin näet pienen videon.
Irman ruokintaa olen hieman muutellut, se söi alkuun Krafr groov originalia, magnessiumia, sinkkia & kuparia ja e-vitamiina. Tutustuin kuitenkin Norran Sankari rehuun ja totesin, että siinä on kaikki samassa pelletissä mitä tamma tarvitsee. On niin kätevää, kun kaikki löytyy samasta pussista, niin ei miljoonaa purkkia tarvita ja edullisemmaksikin se tulee kun ei purkkeja tarvitse ostaa erikseen. Mun mielestä tämä rehu on erittäin järkevä vaihtoehto hinta-laatusuhteeltaan. Saa nähdä miten rehu muuttaa hevosta. Irman rehu määrä on varsin maltillinen, aamuisin 3dl ja illalla 4,5dl. Tämäkin tulee ajan myötä nousemaan, kun rehu on tuttua ja liikutus on enemmän osa meidän arkea.
Heinää Irma saa päivässä noin 11kg ja mielestäni se on oikein hyvä määrä. Tamma on saanut pyörreyttä, muttei ole mikään tynnyri. Heinänä meillä on tällä hetkellä esikuivattu säilöheinä, mikä on kyllä erittäin kuivaa. Koska heinää ei ole lannoitettu ollenkaan on valkuainen hieman alempana. Syksyllä hepat söivät kuivaheinää, joka sattuikin olemaan todella priimaa näin kuivan kesän jälkeen. Kuivaheinään siirrytään takaisin keväällä, koska iso paali menee lämpimässä meidän käytössä huonoksi.
Riinan ruokinta on niinkin yksin kertainen kuin aamuisin ja iltaisin 1,5dl Racingin smarttia. Iltaruuan joukkoon poni saa myös e-vitamiinia. Tämä smart rehu on oikein fiksu vaihtoehto tällaiselle vanhemmalle ponille. Tässä rehussa on korkeammat vitamiini-, kivennäis- ja hivenainemäärät. Tuote sisältää myös orgaanista seleeniä. Se on myös tosi maistuvaa, koska kelpaa meidän nirsommallekkin ponille. Ehdoton plussa tässä rehussa on pienet syöttömäärät, vähäinen sokeri ja halpa hinta. Riinalle tämä taitaa oikeasti täyttää kaikki tarpeet, sillä veriarvot olivat niin huiput. Heinää ponimuori saa noin 6kg päivässä, riippuu hiukan kuinka paljon ehtii isommilta syödä.
Karsinassa Irmalla on sekä himalaja, että tavallinen suolakivi. Riinalla pelkästään enää tavallinen suolakivi, kun himalajakivi maistui hiukan turhankin paljon. En tiedä mitä Te ajattelette, mutta itse tykkään tavallaan kun ruokinta on yksinkertainen. Toisaalta olisi kiva jos olisi monta purkkia ja purnukkaan, mutta kun niitä ei tarvita niin jääpähän tilaa kaikelle muulle.
Mitä Teidän hepat saa välipalaksi?
keskiviikko 12. joulukuuta 2018
Joulukalenteri Luukku 12: meidän kirjaimet
Ailahteleinen
Nössö
Nihkeä
Aaltoileva
Ilmiömäinen
Raaka
Mainio
Antelias
Riehakas
Itsevarma
Itsepäinen
Notkea
Asiallinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Maastoilupelko
Lapsena ratsastin paljon maastossa. Toki siihen ei ollut vaihtoehtoja, sillä kotona ei ollut ratsastuskenttää. Oli siis pärjättävä metsässä...
-
Jo toinen kuukausi taputeltu tältä vuodelta ja kuukauden kulut on lyöty yhteen. Rahaa paloi tänäkin kuukautena paljon, ylimääräisten hankint...
-
Arvonta lähtee käyntiin nyt ja aikaa osallistua on 28.6. klo 22.00 asti.. 1 arpa: Olet rekisteröitynyt lukija ja kommentoit oman sähköpost...
-
Pian koittaa taas jokaisen hevosihmisen kevään kohokohta, Helsinki Horse fair. Pääsin jälleen mukaan bloggaajana ja ajattelin koostaa päiväo...

















