Joulukalenteri Luukku 14: Riinan uusi look!

Riina muutti meille kevät talvella, joka tarkoittaa että tämä talvi on meillä ollut vasta ensimmäinen yhteinen. Riina alkoi kasvattaa järkyttävää talvikarvaa hyvissä ajoin ja tästä voin syyttää vain itseäni. Koska kyseessä on varsin alkukantainen rotu, on se turkki suunniteltu kestämään säätä kuin säätä. Tällainen turkki ei esimerkiksi läpäise vesisadetta.

Meillä alkoi pakkasten alkaessa olla öisin ongelmaa; Riina nimittäin hikoili ihan hirveästi yöllä. Karsinoiden yläluukkuja ei voinut aukikaan pitää, ettei hevoset sas lihaksilleen vetoa. Päädyin ratkaisuun tehdä kylkiin pienet vauhtiraidat. Näistä ei kuitenkaan ollut niin suurta apua, joten lainasin klipperin toistamiseen ja ajelin kyljet persukseen asti kaljuksi. 

Riina on vakaasti sitä mieltä ettei viihdy nakuna ja kasvattaa uutta turkkia kovalla vauhdilla. Nyt ponin on kuitenkin valjon parempi olla. Se ei hikoile ja on paljon virkeämpikin. Se jopa päätti vanhoilla päivillään karata tarhasta päiväheinien antamisen yhteydessä, jolloin portti ei ollut kokonaan suljettu.

Meillä on talli tosi lämmin öisin, niin yöt muori viettää vohveliloimen kanssa. Ratkaisu on ollut todella hyvä, vaikkakin joudun loimittamaan ponin nyt jatkuvasti. Parempi kuitenkin näin.

Voi olla, että joudun ensi syksynä nöyrtymään ja loimittamaan ponia ennen kuin se muistuttaa mammuttia. En kuulu sihen kastiin joks loimittaa hevosia ihan älyttömästi, vaan minun hevosillani on loimet silloin kuin tuulee oikeasti kovin, sataa koko päivän tai on yli 10 astetta pakkasta..

Joulukalenteri Luukku 13: Hevosten ruokinta

Jouluun on enää 11 päivää. Apua, lahjat on lähes kaikki vielä hankkimatta. Tänään olen pohtinut Irman ja Riinan ruokintaa ja ajattelin Teille siitä kertoa hiukan tarkemmin.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Joulukalenteri Luukku 13: Hevosten ruokinta (video) Illalla pohdin blogissa miksi juuri näin. #joulukalenteri #luukku13 #playssonnet

Henkilön Anna Halme (@puskaratsastajan.unelmia) jakama julkaisu Joulu 13, 2018 kello 7.16 PST

Paina nuolesta oikealle niin näet pienen videon.

Irman ruokintaa olen hieman muutellut, se söi alkuun Krafr groov originalia, magnessiumia, sinkkia & kuparia ja e-vitamiina. Tutustuin kuitenkin Norran Sankari rehuun ja totesin, että siinä on kaikki samassa pelletissä mitä tamma tarvitsee. On niin kätevää, kun kaikki löytyy samasta pussista, niin ei miljoonaa purkkia tarvita ja edullisemmaksikin se tulee kun ei purkkeja tarvitse ostaa erikseen. Mun mielestä tämä rehu on erittäin järkevä vaihtoehto hinta-laatusuhteeltaan. Saa nähdä miten rehu muuttaa hevosta. Irman rehu määrä on varsin maltillinen, aamuisin 3dl ja illalla 4,5dl. Tämäkin tulee ajan myötä nousemaan, kun rehu on tuttua ja liikutus on enemmän osa meidän arkea.

Heinää Irma saa päivässä noin 11kg ja mielestäni se on oikein hyvä määrä. Tamma on saanut pyörreyttä, muttei ole mikään tynnyri. Heinänä meillä on tällä hetkellä esikuivattu säilöheinä, mikä on kyllä erittäin kuivaa. Koska heinää ei ole lannoitettu ollenkaan on valkuainen hieman alempana. Syksyllä hepat söivät kuivaheinää, joka sattuikin olemaan todella priimaa näin kuivan kesän jälkeen. Kuivaheinään siirrytään takaisin keväällä, koska iso paali menee lämpimässä meidän käytössä huonoksi.

Riinan ruokinta on niinkin yksin kertainen kuin aamuisin ja iltaisin 1,5dl Racingin smarttia. Iltaruuan joukkoon poni saa myös e-vitamiinia. Tämä smart rehu on oikein fiksu vaihtoehto tällaiselle vanhemmalle ponille. Tässä rehussa on korkeammat vitamiini-, kivennäis- ja hivenainemäärät. Tuote sisältää myös orgaanista seleeniä. Se on myös tosi maistuvaa, koska kelpaa meidän nirsommallekkin ponille. Ehdoton plussa tässä rehussa on pienet syöttömäärät, vähäinen sokeri ja halpa hinta. Riinalle tämä taitaa oikeasti täyttää kaikki tarpeet, sillä veriarvot olivat niin huiput. Heinää ponimuori saa noin 6kg päivässä, riippuu hiukan kuinka paljon ehtii isommilta syödä.

Karsinassa Irmalla on sekä himalaja, että tavallinen suolakivi. Riinalla pelkästään enää tavallinen suolakivi, kun himalajakivi maistui hiukan turhankin paljon. En tiedä mitä Te ajattelette, mutta itse tykkään tavallaan kun ruokinta on yksinkertainen. Toisaalta olisi kiva jos olisi monta purkkia ja purnukkaan, mutta kun niitä ei tarvita niin jääpähän tilaa kaikelle muulle.

Mitä Teidän hepat saa välipalaksi?

Joulukalenteri Luukku 12: meidän kirjaimet

Ailahteleinen
Nössö
Nihkeä
Aaltoileva

Ilmiömäinen
Raaka
Mainio
Antelias

Riehakas
Itsevarma
Itsepäinen
Notkea
Asiallinen

Joulukalenteri Luukku 11: Eläinlääkärin terkkuja

Nämä Joulukalenterin luukut ovat venyneet hieman iltaan, mutta eiköhän asia korjaannu vkl.

Sunnuntaina meillä vieraili eläinlääkäri. Riina oli määrä raspata loppuun ja Irman suuhun oli tarkoitus myös kurkistaa. Tärkeimpänä pidin kuitenkin verikokeita, joita Riinasta neljä putkea otettiin.

Irma raspattiin ensin, tamman hampaat olivat oikein hyvässä kunnossa, hieman periferistä kariesta, joka johtunnee aikaisemman rehun sokeripitoisuudesta. Kaksi aivan pikkuruista diasteemaa ja hiukan piikkejä. Koska Irman etuhampaat ovat hiukan solmussa ja sillä on purentavika etuhampaissa, on sillä aavistuksen aaltoileva purenta. Tamma sai kuitenkin täydet pisteet käytöksestä, kun se antoi rauhottaa itsensä hyvin ja olikin ihan unessa koko homman ajan.

Seuraavana vuorossa olikin mummoponi Riina. Päätimme ensin ottaa tarvittavat verikokeet joka sujuikin ihan hyvin. Olen epäillyt, että ponilla ja olisi cushingia tai jotain muuta  niin eläinlääkäri päätyi ottamaan todella laajat näytteet.

Verinäytteiden jälkeen poni piti rauhoittaa ja raspata loppuun, kun se viimeksi heräsi kesken kaiken, eikä hommasta tullut lopuksi mitään. Hiukkasen homma jäi kesken ja se piti nyt saattaa loppuun. Perhanan poni vain  päätti ettei häntä muuten enää pistetä vaan alkoi hyppiä pyystyyn. Eläinlääkäri päätyi rauhoittamaan ponin suonen sijasta lihakseen, mutta poni se ei kahden piikin jälkeen ollut moksiskaan. Otamme vielä kolmannen yrityksen joulun jälkeen, jolloin domotan ponin valmiiksi ennen eläinlääkärin saapumista.

En tiedä onko Riinalla jonkin sortin kammo vai onko se vaan päättänyt ettei häneen enää piikitetä mitään, mutta täytyy se nyt saada loppuun raspattua. Sunnuntaina aika loppui väkisin kesken kun verinäytteet piti saada eteenpäin, etteivät tulokset ole vääristyneitä.

Tänään eläinlääkäri soitteli tuloksista ja olin aivan varma, että kaikki veriarvot ovat päin p:tä, mutta kuinka kävikään. Riinalla ei ole cushingia, eikä mitään muutakaan. Sen veriarvot olivat kaikki ihan priimaa, eikä se kuulemma ole kovin yleistä. Eikä varsinkaan 26 vuotiaalla ponilla. Iso kivi tippui sydämeltä ja päädyimme ratkaisun poistaa Himalaja suolakiven karsinasta niin ylimääräinen hikoilu ja juominen varmasti loppuvat. Huhhuh. Tuntuu aika kivalta kun tietää, että olen pitänyt ponista hyvää huolta.

Joulukalenteri Luukku 10: Irman harjakassi (video)

Videon julkaisu hieman venyi erinäisten teknisten ongelmien vuoksi. Tässä kuitenkin olkaa hyvät!

...............

Joulukalenteri Luukku 9: Vanhoja kuvia esteiltä

Hilu. Ihana suokki joka oli tallilla ylläpidossa. 

Herrasmiesruuna Jose asui siskollani viimeiset ajat. 

Vanha lämppäritammani Pamela. 

Siskoni suokkiruuna Jästi 

Siskoni risteystamma Teukka 

Huh mikä polte tuli hyväpä esteitä. Onneks tämä hullutus haihtuu yön ainana pois mielestäni. Ehkä vielä joskus.

Joulukalenteri Luukku 8: Fiilikset just nyt!

Tiedätkö sen olon kun mikään ei kiinnosta ja yhtään ei jaksa? Mulla on just semmonen olo ollut taas jo pidemmän aikaa. Hevoset on se juttu mikä pakottaa ulos ja se on hyvä. Lapset pitävät liikkeessä jatkuvasti, eikä aikaa murehtimiselle juuri ole.


Hevoset on aina toimineet mulle jotenkin terapeutteina. Niiden kanssa voin olls oma itseni, eikä mitään esitystä tarvita. Ne kuuntelevat murheita uskollisesti ja tuntuu kuin ne ymmärtäisivät minua.

Irman kanssa riittää hirveästi töitä, että saamme sellaisen oikean luottamussuhteen. Jotenkin fiilis on ollut ihan maassa, kun ei ole satulaa ollut ja kengityksen kanssa oli ongelmia. Tai ehkä muotoilin varsin huonosti. Kengitys sujui aika mallikkaasti edelliskertaan verrattuna, mutta kengittäjän paikalle saaminen olikin sitten oma lukunsa. Nyt on alla hokkikengät ja tilsakumit joka kintussa, niin ei kelit enää pitäisi olla este.

Tiedän kyllä, että luottamuksen kasvatus vaatii muutakin kuin ratsastusta, mutta jotenkin oma olotila on ollut sellainen, että kirjainmellisesti vain vituttaa. En ole viimeisen vuoden aikana päässyt juuri ollenkaan ratsastamaan. Ensin ongelmat oliverin kanssa ja nyt Irman puuttuva satula. Koska oma tasapainoni on aivan surkea ja ne olemmattomatkin taidot ovat kadonneet hornan kuuseen, en ole tahtonut ratsastella ilman satulaa. Irma on kuitenkin tosi herkkä, niin ei ole kiva, että vaapun selässä joka ilman suuntaan.

Paino on ollut mulle iso ongelma monta vuotta mutta nyt olen saanut reilut kymmenen kiloa pois jos vertaan toukokuuhun. Painan vieläkin paljon, mutta suunta on parempi. Irma taas on kerännyt painoa mikä on oikein hyvä juttu. Se on pyöristynyt, eikä ole alkuukaan niin kuiva kun se meille tullessa oli.

Jos nyt oikein alan pohtimaan asiathan alkavat olla hyvin. Sain tänään viestiä satulasta, että nyt se on oikeasti tulossa Suomeen. Toimittajalla on ollut jotain häikkää lähetyksessä. Irma raspataan huomenna ja se on jo taas rokotettukkin. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Pääsemme aloittamaan puhtaalta pöydältä kun kaikki muu on hoidettu pois alta. 

Olen ihan kuoleman väsynyt. En ole hetkeen tottunut tekemään näin paljon töitä koulun ohella. Tuntuu aika siistiltä kun just mut valitaan kuvaajaksi ja pääsen tekemään oman alan hommia. Nytkin olisi kolmen eri keikan kuvat käsiteltävänä ja nämä keikat ovat kaikki olleet parin päivän aikana. Musta taitaa oikeasti joskus tulla valokuvaaja. Vielä kun ehtisi omia elikoita kuvamaan tai olemaan edes valoisaan aikaan kotona. Huomenna luojan kiitos ei ole muuta kuin eläinlääkärikeikka. 

Pitäisi oppia ajattelemaan enemmän asioita positiivisesti. Mulla on ihanat hepat, ihana mies ja ihanat lapset. Myös kissat ja koirat tuovat elämääni paljon iloa. Painin jatkuvasti murehtimalla asioita ja tästä syystä käynkin ihan säännöllisesti psykologin juttusilla. Ei mua hävetä myöntää, että tarvitsen apua. Voin kuvitella, että käynnit vähenee kyllä kun pääsen taas kunnolla heppailemaan!