Joulukalenteri Luukku 11: Eläinlääkärin terkkuja

Nämä Joulukalenterin luukut ovat venyneet hieman iltaan, mutta eiköhän asia korjaannu vkl.

Sunnuntaina meillä vieraili eläinlääkäri. Riina oli määrä raspata loppuun ja Irman suuhun oli tarkoitus myös kurkistaa. Tärkeimpänä pidin kuitenkin verikokeita, joita Riinasta neljä putkea otettiin.

Irma raspattiin ensin, tamman hampaat olivat oikein hyvässä kunnossa, hieman periferistä kariesta, joka johtunnee aikaisemman rehun sokeripitoisuudesta. Kaksi aivan pikkuruista diasteemaa ja hiukan piikkejä. Koska Irman etuhampaat ovat hiukan solmussa ja sillä on purentavika etuhampaissa, on sillä aavistuksen aaltoileva purenta. Tamma sai kuitenkin täydet pisteet käytöksestä, kun se antoi rauhottaa itsensä hyvin ja olikin ihan unessa koko homman ajan.

Seuraavana vuorossa olikin mummoponi Riina. Päätimme ensin ottaa tarvittavat verikokeet joka sujuikin ihan hyvin. Olen epäillyt, että ponilla ja olisi cushingia tai jotain muuta  niin eläinlääkäri päätyi ottamaan todella laajat näytteet.

Verinäytteiden jälkeen poni piti rauhoittaa ja raspata loppuun, kun se viimeksi heräsi kesken kaiken, eikä hommasta tullut lopuksi mitään. Hiukkasen homma jäi kesken ja se piti nyt saattaa loppuun. Perhanan poni vain  päätti ettei häntä muuten enää pistetä vaan alkoi hyppiä pyystyyn. Eläinlääkäri päätyi rauhoittamaan ponin suonen sijasta lihakseen, mutta poni se ei kahden piikin jälkeen ollut moksiskaan. Otamme vielä kolmannen yrityksen joulun jälkeen, jolloin domotan ponin valmiiksi ennen eläinlääkärin saapumista.

En tiedä onko Riinalla jonkin sortin kammo vai onko se vaan päättänyt ettei häneen enää piikitetä mitään, mutta täytyy se nyt saada loppuun raspattua. Sunnuntaina aika loppui väkisin kesken kun verinäytteet piti saada eteenpäin, etteivät tulokset ole vääristyneitä.

Tänään eläinlääkäri soitteli tuloksista ja olin aivan varma, että kaikki veriarvot ovat päin p:tä, mutta kuinka kävikään. Riinalla ei ole cushingia, eikä mitään muutakaan. Sen veriarvot olivat kaikki ihan priimaa, eikä se kuulemma ole kovin yleistä. Eikä varsinkaan 26 vuotiaalla ponilla. Iso kivi tippui sydämeltä ja päädyimme ratkaisun poistaa Himalaja suolakiven karsinasta niin ylimääräinen hikoilu ja juominen varmasti loppuvat. Huhhuh. Tuntuu aika kivalta kun tietää, että olen pitänyt ponista hyvää huolta.

Joulukalenteri Luukku 10: Irman harjakassi (video)

Videon julkaisu hieman venyi erinäisten teknisten ongelmien vuoksi. Tässä kuitenkin olkaa hyvät!

...............

Joulukalenteri Luukku 9: Vanhoja kuvia esteiltä

Hilu. Ihana suokki joka oli tallilla ylläpidossa. 

Herrasmiesruuna Jose asui siskollani viimeiset ajat. 

Vanha lämppäritammani Pamela. 

Siskoni suokkiruuna Jästi 

Siskoni risteystamma Teukka 

Huh mikä polte tuli hyväpä esteitä. Onneks tämä hullutus haihtuu yön ainana pois mielestäni. Ehkä vielä joskus.

Joulukalenteri Luukku 8: Fiilikset just nyt!

Tiedätkö sen olon kun mikään ei kiinnosta ja yhtään ei jaksa? Mulla on just semmonen olo ollut taas jo pidemmän aikaa. Hevoset on se juttu mikä pakottaa ulos ja se on hyvä. Lapset pitävät liikkeessä jatkuvasti, eikä aikaa murehtimiselle juuri ole.


Hevoset on aina toimineet mulle jotenkin terapeutteina. Niiden kanssa voin olls oma itseni, eikä mitään esitystä tarvita. Ne kuuntelevat murheita uskollisesti ja tuntuu kuin ne ymmärtäisivät minua.

Irman kanssa riittää hirveästi töitä, että saamme sellaisen oikean luottamussuhteen. Jotenkin fiilis on ollut ihan maassa, kun ei ole satulaa ollut ja kengityksen kanssa oli ongelmia. Tai ehkä muotoilin varsin huonosti. Kengitys sujui aika mallikkaasti edelliskertaan verrattuna, mutta kengittäjän paikalle saaminen olikin sitten oma lukunsa. Nyt on alla hokkikengät ja tilsakumit joka kintussa, niin ei kelit enää pitäisi olla este.

Tiedän kyllä, että luottamuksen kasvatus vaatii muutakin kuin ratsastusta, mutta jotenkin oma olotila on ollut sellainen, että kirjainmellisesti vain vituttaa. En ole viimeisen vuoden aikana päässyt juuri ollenkaan ratsastamaan. Ensin ongelmat oliverin kanssa ja nyt Irman puuttuva satula. Koska oma tasapainoni on aivan surkea ja ne olemmattomatkin taidot ovat kadonneet hornan kuuseen, en ole tahtonut ratsastella ilman satulaa. Irma on kuitenkin tosi herkkä, niin ei ole kiva, että vaapun selässä joka ilman suuntaan.

Paino on ollut mulle iso ongelma monta vuotta mutta nyt olen saanut reilut kymmenen kiloa pois jos vertaan toukokuuhun. Painan vieläkin paljon, mutta suunta on parempi. Irma taas on kerännyt painoa mikä on oikein hyvä juttu. Se on pyöristynyt, eikä ole alkuukaan niin kuiva kun se meille tullessa oli.

Jos nyt oikein alan pohtimaan asiathan alkavat olla hyvin. Sain tänään viestiä satulasta, että nyt se on oikeasti tulossa Suomeen. Toimittajalla on ollut jotain häikkää lähetyksessä. Irma raspataan huomenna ja se on jo taas rokotettukkin. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Pääsemme aloittamaan puhtaalta pöydältä kun kaikki muu on hoidettu pois alta. 

Olen ihan kuoleman väsynyt. En ole hetkeen tottunut tekemään näin paljon töitä koulun ohella. Tuntuu aika siistiltä kun just mut valitaan kuvaajaksi ja pääsen tekemään oman alan hommia. Nytkin olisi kolmen eri keikan kuvat käsiteltävänä ja nämä keikat ovat kaikki olleet parin päivän aikana. Musta taitaa oikeasti joskus tulla valokuvaaja. Vielä kun ehtisi omia elikoita kuvamaan tai olemaan edes valoisaan aikaan kotona. Huomenna luojan kiitos ei ole muuta kuin eläinlääkärikeikka. 

Pitäisi oppia ajattelemaan enemmän asioita positiivisesti. Mulla on ihanat hepat, ihana mies ja ihanat lapset. Myös kissat ja koirat tuovat elämääni paljon iloa. Painin jatkuvasti murehtimalla asioita ja tästä syystä käynkin ihan säännöllisesti psykologin juttusilla. Ei mua hävetä myöntää, että tarvitsen apua. Voin kuvitella, että käynnit vähenee kyllä kun pääsen taas kunnolla heppailemaan!

Joulukalenteri Luukku 7: Kymmenen faktaa minusta!

1. Sain ensimmäise lapsen ollessani 20-vuotias.

2. Korkein hyppäämäni este on 120cm.

3. Nykyään pelkään esteitä.

4. Nuorempana olin aina se kun laitettiin villien hevosten selkään.

5. Olisin halunnut opiskella hevoshierojaksi, mutten koskaan päässyt kouluun.

6. Mietin nykyistä kouluani melkein kymmenen vuotta ennen kuin hain sinne.

7. Kärsin erittäin voimakkaista päänsäryistä ja unettomuudesta.

8. Mieleltäni olen todella ailahtelevainen ja pelkään/murehdin idioottimaisia asioita.

9. Minua on koulukiusattu erittäin paljon yläasteella.

10. Minulla on silmälasit, mutten voi käyttää niitä, koska ne ovat rikki.

Joulukalenteri Luukku 6: Kymmenen faktaa Irmasta

1. Irman emä on kuollut ennen kuin tamma on täyttänyt 1kk

2. Tällä tammalla on etuhampaat ihan solmussa, purentavika.

3. Sen jalat näyttävät aina likaisilta, kun ne ovat sen väriset.

4. Irmaa kutsuttiin etten Tiinaksi, mutta ristin sen Irmaksi.

5. Tamman suitsien koko on Full, mutta turparemmin pitäisi olla isompi.

6. Se on allerginen tietylle rokotteelle.

7. Se on kesäihottuma/polttoaisallergia ja sen harja oli ihan siili kun sen ostin.

8. Irma näyttelee vihaavansa Riinaa, mutta oikeasti hirnuu tämän perään.

9. Tamma on todella kömpelö, en ole ikinä nähnyt sen pukittavan.

10. Aluksi Irma juoksi toisia hevosia karkuun, eikä osannut puolustautua. Nyt se kuitenkin osaa jo puolustaa itseään.

Joulukalenteri Luukku 5: Arvonta Instagramissa!

Tällä kertaa päätän kiittää blogin lukijoita ja instagram seuraajia arvonnalla. Voit voittaa itsellesi ihanan pollepurkin täynnä herkkuja. Käy nopsaa kurkkaamassa instagram ja osallistu!