Joulukalenteri Luukku 7: Kymmenen faktaa minusta!

1. Sain ensimmäise lapsen ollessani 20-vuotias.

2. Korkein hyppäämäni este on 120cm.

3. Nykyään pelkään esteitä.

4. Nuorempana olin aina se kun laitettiin villien hevosten selkään.

5. Olisin halunnut opiskella hevoshierojaksi, mutten koskaan päässyt kouluun.

6. Mietin nykyistä kouluani melkein kymmenen vuotta ennen kuin hain sinne.

7. Kärsin erittäin voimakkaista päänsäryistä ja unettomuudesta.

8. Mieleltäni olen todella ailahtelevainen ja pelkään/murehdin idioottimaisia asioita.

9. Minua on koulukiusattu erittäin paljon yläasteella.

10. Minulla on silmälasit, mutten voi käyttää niitä, koska ne ovat rikki.

Joulukalenteri Luukku 6: Kymmenen faktaa Irmasta

1. Irman emä on kuollut ennen kuin tamma on täyttänyt 1kk

2. Tällä tammalla on etuhampaat ihan solmussa, purentavika.

3. Sen jalat näyttävät aina likaisilta, kun ne ovat sen väriset.

4. Irmaa kutsuttiin etten Tiinaksi, mutta ristin sen Irmaksi.

5. Tamman suitsien koko on Full, mutta turparemmin pitäisi olla isompi.

6. Se on allerginen tietylle rokotteelle.

7. Se on kesäihottuma/polttoaisallergia ja sen harja oli ihan siili kun sen ostin.

8. Irma näyttelee vihaavansa Riinaa, mutta oikeasti hirnuu tämän perään.

9. Tamma on todella kömpelö, en ole ikinä nähnyt sen pukittavan.

10. Aluksi Irma juoksi toisia hevosia karkuun, eikä osannut puolustautua. Nyt se kuitenkin osaa jo puolustaa itseään.

Joulukalenteri Luukku 5: Arvonta Instagramissa!

Tällä kertaa päätän kiittää blogin lukijoita ja instagram seuraajia arvonnalla. Voit voittaa itsellesi ihanan pollepurkin täynnä herkkuja. Käy nopsaa kurkkaamassa instagram ja osallistu!

Joulukalenteri Luukku 4: Tavoitteet Irman kanssa!

En oikein vielä ole ihan varma mitä ihan oikeita tavoitteita meillä on. Alkuperäinen suunnitelma oli, että ennen talvea Irmaa olisi ratsutettu niin, että se osaisi kulkea ainakin käynnissä ja ravissa oikeinpäin. Talvella olisimme maastoilleet paljon ja keväällä jatkettu ratsutusta.

Tässä on vain iso mutta, sillä hevonen on kengittämättä ja satula ei vieläkään ole saapunut. Toivon, että hyvää kannattaa odottaa. On siis aika heittää nämä tavoitteet nurkkaan ja aloittaa uudet suunnitelmat. 

Olemme edistyneet jo aika paljon hoitotoimissa. Nykyään saan putsattua kaviot ilman tappelua, eikä tamma aina ole niin kiukkuinenkaan. Tuntuu ihanalta mennä tarhaan kun saan vastaan hörähdyksen. Kengitys jännittää, sillä Irman takapäätä ei vielä ole lyöty ratsukenkään. Se on lomaillut, niin takapäässä ei ole ollenkaan kenkiä. Etupää on jälleen melko pitkähkö, mutta koska meillä hieman talliremppa on vielä kesken, en meinaa kengittäjää tänne saada. Nyt onneksi saadaan homma varmaan ensi viikolla purkkiin, niin kengittäjäkin varmasti tulee mielellään. 

Kun saamme kengät ja tilsakumit olisi tarkoitus jatkaa työskentelyä maasta ja juoksuttaa tammaa. Kun saan satulan, liikutus olisi ideaali esim 4 kertaa viikossa. Kyseessä on kuitenkin nuori ja fiksu hevonen, niin on hyvä opetella uusia juttuja hiljalleen. Olisi superhienoa päästä muutamille tunneilla ja ottaa myös ratsuttaja mukaan keimeihin.

Tavoitteemme olisi ensi kesään mennessä osata siirtymiset, pysähdys, peruutus, voltit ja erikokoiset ympyrät. Hiljalleen aloitamme myös väistöjä. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että tämä ravihevonen oppisi käyttämään selkäänsä paremmin ja muutenkin käyttämään itseään. Haluan pitää hevosen hyvässä kunnossa, jotta olemme yhdessä mahdollisimman pitkään. 

Olen muuten oikeasti ylpeä siitä, että sain esimerkiksi hokit kierrettyä etupäähän niin, ettei tarvitse tapella. Tuntuu hyvältä kun yhdessä tekeminen on mukavaa, eikä pakkopullaa kummallekkaan. 

Irma on näinkin lyhyessä ajassa oppinut vaikka mitä. En tiedä starttaammeko koskaan yhtään koululuokkaa, mutta se olisi todella hienoa. Tätä ennen kuitenkin minun pitää ommia ratsastamaan hevostani. Jos heittäydyn oikein hurjaksi, voisimme harjoitella yhdessä myös esteitä. Voisi olla hauskaa joskus osallistua vaikka 40cm luokkaan. Nyt tarvitaan kuitenkin ensin hyvä pohja perusasioista ennen kuin mietimme esteitä. 

Oma tavoitteeni on säilyttää jonkin sortin motivaatio läpi talven ja oppia antamaan virheitä anteeksi. Ruoskin itseäni aina joka asiasta ja tästä suusta tekemisen into loppuu nopeasti. Pitää oppia olemaan armollisempi itselleen. 

Joulukalenteri Luukku 3: Entiset hevoseni

t. Bettina

Gotlanninruss

14.5.1988-28.3.2017

i. Furir e. Betty

Bettina oli perheemme omistuksessa jo ennen kuin olin syntynyt. Ratsastin ponin kanssa, niin kauan kunnes olin liian pitkä. Bettina oli maailman kyönein poni; se osasi ovat ovet, portit, ihan kaikki. Lapsuudessani muistan kuinka ponia talutettiin tunteja, kun se oli karatessaan syönyt liikaa kauraa ja oli ähkyssä.

Välillä kiimassa poni karkasi ja haimme sen takaisin naapurin ravitallilta autolla, niin että talutimme sen auton vieressä takaisin. Poni osasi kyllä metkuilla, mutta kuitenkin se oli todella kiltti lapsille. Se ei koskaan purrut tai potkinut, harvemmin edes pukitteli. 

Kun olin jo hieman isompi harjoittelin esteiteidän hyppäämistä ponin kanssa. Lähes aina tipuin itse esteen toiselle puolelle, koska poni ei hypännyt ellei sitä siltä pyytänyt. Monet kerrat ollaan naurettu touhuja ponin kanssa. Ne kokemukset kun laukkasimme peltotietä ilman mitään varusteita ovat kyllä jääneet mieleen.

Hevosten jakaantuessa kotoa vanhempien luota siskojen omiin koteihin, Bettina matkasi vanhimman siskoni mukana. Loppuen lopuksi Mari muutti Suonenjoelle ja sinne ponikin muutti ja siellä se lopulta lopetettiin iän tuomien hammasongelmien vuoksi. Poni oli perheessämme melkein 28 vuotta.

t. Bumblebee "Pamela"

Lämminverinen ravihevonen

3.6.1992-16.2.2016

i. Crown Sweep e. Trivial Pursuit

Sain Pamelan siskoltani omaksi joskus noin 2007. Tamma oli jo ollut perheessämme vuodesta 1999. Sillä oli meillä ollessa tehty yksi varsa. Ihan alussa kun tamma meille tuli, se pelkäsi kaikkea ja jopa talliin tulemista. Vuosien saatossa tammasta tuli kuitenkin erittäin ihana hevonen. Se oppi nopeasti paikat missä aina laukattiin täysillä ja näin ollen yleensä sitten ryöstikin kotiin. Kun tamma siirtyi minun omistukseeni, "kisasin" sillä esteitä. Luokkamme olivat jotain 60-80cm ja aika usein pääsimme sijoituksille. Jälkeenpäin ajateltuna meno oli kamalaa, kun menimme niin kovin. Loppujen lopuksi päätin astuttaa tamman samalla orilla, josta sillä oli jo yksi jälkeläinen. Tamma tiinehtyi ja samalla huomasin itse olevani raskaana. Luovuin tammasta, sillä tiesin ettei aikani tulisi enää niin riittämään hevosille. Tamma asui samalla tallilla loppuun asti sillä annoin sen kummitytöilleni ja he pitivätkin Mammasta oikein hyvän huolen loppuun asti. Lopulta vanhuuden vaivat tulivat ja tamma lopetettiin. Kummityttöjeni omistuksessa on edelleen Pamelan varsa Dorga ja sekin on jo 7 vuotias ruuna.

r. Virin Viikari "Vikke"

Suomenhevonen

24.6.2001

i. Viltterin Lahjus e. Virili

Ostin Vikken mieheni kanssa, kun odotin Venlaa. Etsin hevosta raskaana, missä ei ollut alunperinkään mitään järkeä. Ruuna oli aivan järkyttävän lihava kun sen ostimme, eikä sen kanssa oltu tehty mitään pitkään aikaan. Viikkojen kävelytysten ja kävelylenkkien jälkeen ruuna alkoi laihtua ja sieltä paljastuikin oikein osaava kouluratsu. Kiipesin itse pian synnytyksen jälkeen kyytiin ja ratsastin joka päivä. Yht´äkkiä olin ilmoittautunut kisoihin, jotka menivät aivan päin mäntyä. Vikke oli oikea porsas vieraassa paikassa, teki lähtöjä ja pukitteli. Kotonakin se silloin tällöin pukitteli ja oikeastaan aika useinkin. Ilmoittauduin toisiin kisoihin jotka menivät vielä huonommin. Päätin myydä ruunan, koska en tuntenut oloani turvalliseksi sen kanssa. Olin aivan pienen vauvan ja hänen isoveljensä äiti, niin miksi ottaisin turhia riskejä. Hevonen päätyi lopulta kimppahevoseksi samalle tallille jossa se silloin asui ja kuten arvata saattaa myös siskoni omistavat siitä osan. Vikke oli minulla 1.5.2015- 6.11.2015.

t. Vivatar "Viva"

Suomenhevonen

4.3.1998-7.7.2016

i. Uskon Toivo e. V.T. Viva

Ihastuin Vivaan kun ensi kerran näin sen. Se oli todella kaunis. Olin lopputalvesta 2016 laittanut ostoilmoituksen hevosesta, kun en vain osannut olla ilman. Minulle tarjottiin tammaa ja voi miten rakastuin. Minun ei pitänyt ostaa vanhaa hevosta, mutta joki tässä hevosessa vain oli. 

Tamma muutti siskoni tallille ja kaikki käynnistyi hyvin. Pian kuitenkin alkoivat epämääräiset oireet, tamma lakkasi syömästä. Silloin syytä ei oikein löytynyt ja kaikki taas meni hyvin. Eläinlääkäri tutki hevosen vielä ja antoi luvan astuttaa sen. Olin päättänyt haluta oman suomivarsan ja etsin hartaasti oria. Lopulta päädyin Säkkärin Sälliin ja Viva viettikin aikaa oriasemalla. Tamma palautui takaisin ja taas tapahtui jotain kummaa ja syöminen loppui taas. Tällä kertaa en kamalasti vetkutellut vaan tamma kuskattiin klinikalle. Tuomio oli liian suuri, joten tamma lopetettiin seuraavana aamuna. Tämä tamma oli täynnä kultaa. Viva eli kanssani 3.4.2016-7.7.2016

r. Iecurs "Oliver"

Puoliverinen ratsuhevonen

n. 1.1.1999-31.8.2018

i. Tuntematon e. Tuntematon

Ostin Oliverin 9.10.2016 nettihuutokaupasta. En tiennyt hevosta mitään, ennen kuin se saapui tallin pihalle seuraavana päivänä. Mukana oli riimu ja naru. Sain pian yhteyden vanhaan omistajaan, joka kertoi Oliverilla olleen välillä kausia, että se pukitti kaikki alas selästä. Meillä tällaista ongelmaa ei ilmennyt ollenkaan ja ensimmäinen vuosi sujui todella hienosti. Oliver oli todella kiltti hevonen, ainut ongelma oli sen eroahdistus. Oliver muutti meille kotiin syksyllä 2017, jolloin eroahdistus paheni. En juurikaan saanut ratsastettua sen kanssa ja kun sain, tipuin, sillä ruuna aloitti pukittamisen laukannostossa. Tänä talvena O:n kintereet kuvattiin ja sieltä löydettiin erittäin isot kinnerpatit. Jatkoimme hommia ja ennen kevättä meillä oli seuraava ongelma; Oliver hyppi pystyyn. Oli aivan varma, että ruunaa sattui johonkin ja niin sattuikin. Sen selästä löytyi pahoja muutoksia ja kintereet olivat menneet huonompaan suuntaa, pari hammastakin jo heilui. Tein päätöksen, että kesän lopulla Oliver pääsee pois kivuistaan ja niin se myös pääsi. Oliver on opettanut minulle ihan hirveästi asioita ja tulee aina olemaan se hevonen jonka selässä tunsin itseni ylpeäksi. Oliver oli kanssani. 9.10.2016-31.8.2018

Joulukalenteri Luukku 2: Millaisia ovat Riina ja Irma?

t. Amerina "Riina"

Shetlanninponi

synt. 15.7.1992

i. Östertorps Ametist e. Roseel of Transy

Riina muutti meille kevättalvella 2018 uudeksi seurahevoseksi sekä lastenponiksi. Ajattelin näin vanhan ponin olevan jo pystyyn kuollut, mutta väärin ajattelin. Riina on erittäin viriili muori, se ei anna tytöille välttämättä kiinni tarhasta ja yrittää olla vihainen. Pohimmiltaan poni on kuitenkin todella kiltti. Se ei tahallaan tee pahaa kellekkään. Muorin toinen silmä on ollut varsasta saakka sokea, niin tämä vähän häritsee hommia. Poni on ratsastaessa todella reipas ja sitä ei saakkaan yhtään vetää kädellä tai muuten poni painuu matkoihinsa. Riinan taidot tuntuvat olevan hieman ruosteessa, mutta silti se on erittäin taitava niin koulu- kuin esteponi.

Poni on jotenkin aina poni, mutta Riina on nallekarhu. Se on ennen elänyt pihatossa, niin se kasvattaa hirmuisen talvikarva ja jouduinkin sitä hieman parturoimaan, jottei poni kuole lämpöhalvaukseen. Poni elää toistaiseksi kengättä ja liikuttajia olen sille kovin yrittänyt etsiä, kun en voi omia lapsiani päästää sen kanssa yksin kentälle. Toivottavasti Riina 26v Muori, elää kanssamme vielä pitkään.

t. Irmastiina "Irma"

Suomenhevonen

synt. 3.6.2012

i. Linkori e. Irtsuliina

Ostin Irman, kun päätin olla olematta ilman hevosta. Edellinen hevoseni oli huonossa kunnossa ja uusi turpaterapeutti oli hankittava. Irma muutti meille elokuussa Riinan uudeksi kaveriksi. Kun lähdin Irmaa ravitallille katsomaan löysin hevosen joka vaikutti tosi kiltiltä ja rauhalliselta. Maastossa se ei rynninyt vaan kuunteli pidätteitä. Kentällä se taas ei osannut mitään. Irma osaa kolme eri askellajia; käynti, ravi ja laukka. Mitään muuta se ei vielä osaa. Olen odottanut pitkän tovin satulaa ja odotan edelleen. Se tilattiin satulakauppaan, eikä se vielä ole sinne mennyt.

Irmasta kuoriutui kotona oikea hapannaamainen tamma. Sen näkee harvoin korvat hörössä, mutta ei se ilkeä ole. Odotan nii kovasti satulaa, niin pääsen puuhailemaan tamman kanssa muutakin. Saa nähdä mihin vielä etenemme.

Joulukalenteri Luukku 1: Kuka minä olen?

Kuka minä olen?

Olen Anna, 27v vaimo ja kahen lapsen Äiti. Olen koko elämäni ollut hevosten kanssa tekemisissä ja perheelläni on ollut hevosia jo ennen kuin synnyin. Aloitin ratsastuksen siis jo varhain lapsena. Meillä ei kuitenkaan kotona ollut valitettavasti kenttää, joten ratsastimme paljon maastossa. Hyppäsimme esteitä kotitiellämme tai pellolla, jos isä siihen antoi luvan. Hevoset ovat minulle niin iskostunut asia, etten osaisi elää enää ilman niitä.

En ole kovin taitava ratsastaja, eikä ratsastaminen minua aina kiinnostakkaan, mutta ihan parasta on painautua vasten lämmintä kaulaa, halata ja olla vain hiljaa. Hevoset ovat minulle eräänlainen terapiakeino. Olen elänyt aika rankan elämän ja oppinut monia asioita kantapään kautta. Painostani olen kärsinyt ja todennäköisesti tulen aina kärsimään. Olen aina painanut enemmän kuin ystäväni, mutta silti en välttämättä ole ollut kovin lihava.

Painoa minulle alkoi todenteolla kertyä ammattikoulun jälkeen, kun aloin odottamaan poikaani. Kärsin masennusjaksoista, joilloin vain söi sairaalloisen paljon ja täten totta kai lihosin. Enää nykyään painoni ei ole minulle niin arka asia. Kesän aikana sain huomaamattomasti lähes kymmenen kiloa tiputettua, mutta silti painoa on vieläkin ihan liikaa.

Tässä vaiheessa huomaatte varmaan jo, että olen aika pohtiva tyyppi. Välillä suoranaisesti kärsin omasta päästäni, kun ajattelen ihan liikaa. Jos itselläni ei ole murheita mitä miettiä, sorrun murehtimaan muiden asioita. Pyrin elämässäni olemaan rehellinen ja edes joskus nauttimaan siitä. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin olevani todella väsynyt. Koulu, lapset, hevoset, parisuhde, kaikki nämä vievät paljon voimavarojani, mutta kun löydän iloisia asioita elämässäni, jaksan taas. Kärsin lähes joka syksy armotonta väsymystä ja motivaation puutetta; Mikään ei kiinnosta. 

Niihin ratsastustaitoihin vielä. Olen siis elämässäni ennen lapsia "kilpaillut" esteillä vanhan tammani kanssa. Tasomme oli 60-80cm ja tällöin vain paahdoin täysillä ja voittojakin tuli. Lasten jälkeen olen osallistunut yksiin estekisoihin (60cm) ja sekin jännitti niin kovasti, että sain ylimääräisestä voltista 4vp. Haluaisin käydä koulukilpailuissa ja saada hyviä prosentteja. Olen käynyt starttaamassa muutamia Helppo C ratoja, enkä ikinä ole saanut yli 58%. Tämä taas johtunnee siitä, että jännitän aivan kamalasti ja varsinkin silloin istuntani on kamala. 

Ennen ajattelin ja harjoittelin kisoihin. Nyt minua ei kilpailut kamalasti kiinnosta. Kyllä vielä joskus starttaan Irman kanssa jonkin luokan, mutta sitä ennen haluan oppia istumaan rennosti siellä selässä. Ei enää ole kamalan helppoa oppia uutta, kun on koko ikänsä tehnyt kaiken väärin. Tällä hetkellä vielä rahatilanteeni on sellainen, että tunnit ja valmennukset on kuopattu. Ehkä sitten kun koulu loppuu ja pääsen taas töihin. Kyllä mä vielä opin ratsastamaan rennosti ja siististi. On ne muutkin oppineet!