Joulukalenteri Luukku 2: Millaisia ovat Riina ja Irma?

t. Amerina "Riina"

Shetlanninponi

synt. 15.7.1992

i. Östertorps Ametist e. Roseel of Transy

Riina muutti meille kevättalvella 2018 uudeksi seurahevoseksi sekä lastenponiksi. Ajattelin näin vanhan ponin olevan jo pystyyn kuollut, mutta väärin ajattelin. Riina on erittäin viriili muori, se ei anna tytöille välttämättä kiinni tarhasta ja yrittää olla vihainen. Pohimmiltaan poni on kuitenkin todella kiltti. Se ei tahallaan tee pahaa kellekkään. Muorin toinen silmä on ollut varsasta saakka sokea, niin tämä vähän häritsee hommia. Poni on ratsastaessa todella reipas ja sitä ei saakkaan yhtään vetää kädellä tai muuten poni painuu matkoihinsa. Riinan taidot tuntuvat olevan hieman ruosteessa, mutta silti se on erittäin taitava niin koulu- kuin esteponi.

Poni on jotenkin aina poni, mutta Riina on nallekarhu. Se on ennen elänyt pihatossa, niin se kasvattaa hirmuisen talvikarva ja jouduinkin sitä hieman parturoimaan, jottei poni kuole lämpöhalvaukseen. Poni elää toistaiseksi kengättä ja liikuttajia olen sille kovin yrittänyt etsiä, kun en voi omia lapsiani päästää sen kanssa yksin kentälle. Toivottavasti Riina 26v Muori, elää kanssamme vielä pitkään.

t. Irmastiina "Irma"

Suomenhevonen

synt. 3.6.2012

i. Linkori e. Irtsuliina

Ostin Irman, kun päätin olla olematta ilman hevosta. Edellinen hevoseni oli huonossa kunnossa ja uusi turpaterapeutti oli hankittava. Irma muutti meille elokuussa Riinan uudeksi kaveriksi. Kun lähdin Irmaa ravitallille katsomaan löysin hevosen joka vaikutti tosi kiltiltä ja rauhalliselta. Maastossa se ei rynninyt vaan kuunteli pidätteitä. Kentällä se taas ei osannut mitään. Irma osaa kolme eri askellajia; käynti, ravi ja laukka. Mitään muuta se ei vielä osaa. Olen odottanut pitkän tovin satulaa ja odotan edelleen. Se tilattiin satulakauppaan, eikä se vielä ole sinne mennyt.

Irmasta kuoriutui kotona oikea hapannaamainen tamma. Sen näkee harvoin korvat hörössä, mutta ei se ilkeä ole. Odotan nii kovasti satulaa, niin pääsen puuhailemaan tamman kanssa muutakin. Saa nähdä mihin vielä etenemme.

Joulukalenteri Luukku 1: Kuka minä olen?

Kuka minä olen?

Olen Anna, 27v vaimo ja kahen lapsen Äiti. Olen koko elämäni ollut hevosten kanssa tekemisissä ja perheelläni on ollut hevosia jo ennen kuin synnyin. Aloitin ratsastuksen siis jo varhain lapsena. Meillä ei kuitenkaan kotona ollut valitettavasti kenttää, joten ratsastimme paljon maastossa. Hyppäsimme esteitä kotitiellämme tai pellolla, jos isä siihen antoi luvan. Hevoset ovat minulle niin iskostunut asia, etten osaisi elää enää ilman niitä.

En ole kovin taitava ratsastaja, eikä ratsastaminen minua aina kiinnostakkaan, mutta ihan parasta on painautua vasten lämmintä kaulaa, halata ja olla vain hiljaa. Hevoset ovat minulle eräänlainen terapiakeino. Olen elänyt aika rankan elämän ja oppinut monia asioita kantapään kautta. Painostani olen kärsinyt ja todennäköisesti tulen aina kärsimään. Olen aina painanut enemmän kuin ystäväni, mutta silti en välttämättä ole ollut kovin lihava.

Painoa minulle alkoi todenteolla kertyä ammattikoulun jälkeen, kun aloin odottamaan poikaani. Kärsin masennusjaksoista, joilloin vain söi sairaalloisen paljon ja täten totta kai lihosin. Enää nykyään painoni ei ole minulle niin arka asia. Kesän aikana sain huomaamattomasti lähes kymmenen kiloa tiputettua, mutta silti painoa on vieläkin ihan liikaa.

Tässä vaiheessa huomaatte varmaan jo, että olen aika pohtiva tyyppi. Välillä suoranaisesti kärsin omasta päästäni, kun ajattelen ihan liikaa. Jos itselläni ei ole murheita mitä miettiä, sorrun murehtimaan muiden asioita. Pyrin elämässäni olemaan rehellinen ja edes joskus nauttimaan siitä. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin olevani todella väsynyt. Koulu, lapset, hevoset, parisuhde, kaikki nämä vievät paljon voimavarojani, mutta kun löydän iloisia asioita elämässäni, jaksan taas. Kärsin lähes joka syksy armotonta väsymystä ja motivaation puutetta; Mikään ei kiinnosta. 

Niihin ratsastustaitoihin vielä. Olen siis elämässäni ennen lapsia "kilpaillut" esteillä vanhan tammani kanssa. Tasomme oli 60-80cm ja tällöin vain paahdoin täysillä ja voittojakin tuli. Lasten jälkeen olen osallistunut yksiin estekisoihin (60cm) ja sekin jännitti niin kovasti, että sain ylimääräisestä voltista 4vp. Haluaisin käydä koulukilpailuissa ja saada hyviä prosentteja. Olen käynyt starttaamassa muutamia Helppo C ratoja, enkä ikinä ole saanut yli 58%. Tämä taas johtunnee siitä, että jännitän aivan kamalasti ja varsinkin silloin istuntani on kamala. 

Ennen ajattelin ja harjoittelin kisoihin. Nyt minua ei kilpailut kamalasti kiinnosta. Kyllä vielä joskus starttaan Irman kanssa jonkin luokan, mutta sitä ennen haluan oppia istumaan rennosti siellä selässä. Ei enää ole kamalan helppoa oppia uutta, kun on koko ikänsä tehnyt kaiken väärin. Tällä hetkellä vielä rahatilanteeni on sellainen, että tunnit ja valmennukset on kuopattu. Ehkä sitten kun koulu loppuu ja pääsen taas töihin. Kyllä mä vielä opin ratsastamaan rennosti ja siististi. On ne muutkin oppineet!

Voi tätä elämää!

Aikaa viime postauksesta onkin näemmä vierähtänyt pidempi tovi kuin oli tarkoitus. Elämä on ollut yhtä hullun myllyä koulun jatkuttua. Näin tarkemmin mietittynä ei se Oliverin vanha satula istunutkaan Irmalle niin hyvin kuin pitäisi. Satulan alla olevat toppaukset olivat väärän malliset ja se keikkuikin hieman sivuttain.

Eipä auttanut muu kuin asioida jälleen Satula.comissa. Tai no siskoni asioi siellä ja toi minullekkin kokeiltavaksi satuloita. Vaihtoehtoja oli viisi, joista yksi jäi heti pois. Seuraavana päivänä kokeilimme satuloita vyön kanssa ja taas tippui yksi pois. Selkään koitettavaksi jäi siis kolme satulaa. Ensimmäinen tuntui itsestä ihan huipulle, mutta painoi hevosta etutoppauksista, toinen taas tuntui itsestä aivan karmivalta, mutta olisi hevoselle sopinut. Kolmas oli sellainen Busse jonka itse lynkkasin ponipenkiksi ja minusta tuntui että se olisi kuitenkin kamala istua, eikä hanurinikaan siihen mahtuisi. Mutta pakko sitäkin oli koittaa ja kas löysin itselleni satulan.

Tämä Busse olisi saanut olla pidempikin, niin päätin monien kokeilujen jälkeen hankkia tämän 17,5" 17" sijaan. Vaan empä olisi arvannut, että joudun oikeasti odottamaan satulaa ja odotan vieläkin. Kolmisen viikkoa on aikaa vierähtänyt, mutta tästä kyllä kerrottiin minulle. Jos oikein ynnäilen on tämä satulahomma ollut ihan fine. Irma on saanut rauhassa jatkaa kotiutumista ja massan kasvatusta. Nyt se jo oikeasti näyttää hevoselta.

Tässä lähes parissa kuukaudessa on tapahtunut yhtä sun toista. Olen pohtinyt Irman vatsaa ja suolistoa ja pohtinut mahtaakohan Rouvan sisällä olla hiekkaa. Syötin tammalle viikon psyllium kuurin ja vatsa reagoi tähän todella positiivisesti. Hevosesta ulostuleva lanta ei ole alkuunkaan enää niin vetelää kuin ennen kuuria.

Vietettyämme väliviikon psylliumista, päätin ottaa kokeiluun St. Hippolytin Relief Mashin ja näin yhden päivän kokeilun jälkeen voin sanoa, että ainakin se maistuu hevoselle. Aloitin sen syötön tänään ja jatkan sitä viikon verran.

Tänään saimme muuten myös talliin ihan oman loimihuoneen. Se toimii sekä varastona, että kuivatushuoneena. Näin ollen satulat ja muut nahkavarusteen pysyvät paremmassa kunnossa, eivätkä kerää kosteutta. *kop kop* Kamalasti ei kyllä luojan kiitos ole tarvinnut loimia kuivatella. Loimihuoneesta puuttuu enää ovi sekä valo ja sähköt. Luulisin, että loppuviikosta nämäkin ovat valmiina.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Saatiin talliin oma loimihuone. Enää ovi paikalleen ja valot niin se on siinä. Ihan huippua. Varuste huone on kuin pommin jäljiltä kun siivoaminen on hieman vaiheessa

Henkilön Anna Halme (@puskaratsastajan.unelmia) jakama julkaisu Marras 6, 2018 kello 12.28 PST

Haluaisin kamalasti tehdä pienen esittelypostauksen meidän tallista ja veikkaan, että sellainen on tulossa tässä loppuvuoden aikana. Hieman kun saan paikkoja järjestykseen, niin taidan sellaisen väkäistä. Tällä hetkellä ainakin varustehuone on kuin sodan jäljiltä, kun olen kaivellut sieltä loimet toiseen huoneeseen.

Kiirettä pitää mutta pitäkööt, tykkään mun elämästä just nyt!

Life in a day

Huhhuh, niin paljon on tapahtunut taas hyvää. Kouluntehtäväni oli kuvata oma päiväni kuvina tai videona ja maailman surkeimpana videon editoijana päätin valita videon. Valkkasin päiväksi lauantain ja alla näet hieman millaista minun arjessani yleensä on. Toki tässä nyt ei hirveästi ole heppajuttuja.


Videosta jäi uupumaan kaikki hevosten kanssa tehtävät jutut vallitseneen pimeyden takia. Sain kuin sainkin Oliverin vanhan satulan takaisin itselleni ja pääsin koittamaan sitä Irmalle. Ainaisessa rahapulassa panttasin sen, koska en halunnut myydä sitä kovin edullisesti pois. Maksoin tästä kuitenkin 2500e, joten en halunnut tehdä suurta tappiota ja myydä satulaa tonnilla. Panttasin sen ennen Irman ostoa ja perjantaina lunastin sen takaisin.

Toiset eivät puhu raha-asioistaan yhtään täällä blogimaailmassa, mutta minua se ei jotenkaan häiritse. Tietyt asiat pidän itselläni, mutta tämmöiset asiat voin kertoa ihan avoimesti. En halunnut ottaa lainaa hevosta varten, niin tämähän oli hyvä diili. Korko oli pieni ja sain haalittua panttaussumman kasaan nopeasti. Näin opiskelijana rahaa ei ihan hirveästi kerry ylimääräistä, mutta jotenkin se on varmasti kaikille hevosenomistajille tuttua. Multa uupui uudesta hepasta muutama satanen, niin äkkiäkös sen hankin panttaamalla satulan. Satulan vaihtoarvo huitelee siinä 2000 euron kintailla, niin en hevillä sitä puoli-ilmaiseksi anna.

Minusta on ollut kiva, että Irma on saanut kotiutua rauhassa ja kasvattaa hieman massua. Pylly on pyöristynyt tosi kivasti ja ulkonäkö muuttuu kamalasti, samoin koko olemus. Nyt lauantaina pääsin siis ratsastamaan ihan ekaa kertaa kunnolla. Tai no kunnolla ja kunnolla, hiljaa hyvä tulee. Oliverin vanha satula istuu todella hyvin Irmalle, mikä on mulle onni sillä rakastan tuota satulaa. Kun saamme rakennettua hieman selkälihaksia niin karvan voi jättää pois.

En kovin usein julkaise videoita, jossa ratsastan. Ensinnäkään niissä ei ole mitään mielenkiintoista katseltavaa, koska olen edelleen tässä lajissa surkea ja toiseksi en jaksa niitä epämääräisiä keskusteluja, joissa olen eläinrääkkääjä, koska ratsastan hevosella. Toivon kuitenkin, että tästä pikku klipistä välittyy se onni minkä koen, myös Teille muile. Aurinko paistaa joskus risukasaankin.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ekaa kertaa satulalla hömpöttelyä #irmastiina #finhorse #equestrian #hyvätästvieltulee #puskaratsastaja

Henkilön Anna Halme (@puskaratsastajan.unelmia) jakama julkaisu Syys 15, 2018 kello 12.28 PDT

Päivät vyöryvät vauhdilla

Viime yönä heräsin kamalaan painajaisuneen. Oliverin lopetus ei minua aiemmin vaivannut, mutta yöllä en enää saanut nukuttua. Tiedän tehneeni oikean päätöksen, mutta silti minulle jäi hirveä olo. Koko päivä on kulunut unta miettien ja päänsärkyä potien, kuin olisin horroksessa. Unta tarkemmin pohdittuani, tunsin kuitenkin rauhan. Aivan kuin ruuna olisi vielä kerran tullut kertomaan, että kaikki on hyvin.

Olen yrittänyt pitää itseni mahdollisimman kiireisenä, etten ehdi miettimään liikaa asioita. Tässä olenkin onnistunut mielestäni hyvin. Kärsin todella paljon siitä, että mietin jokaista pientäkin murhetta koko ajan, jolloin pääni käy ihan ylikierroksilla. Yleensä kuitenkin kun touhuan hevosten kanssa tai valokuvaan en pysty murehtimaan. Nyt kuitenkin kun koulu taas alkoi, en todellakaan ole ehtinyt pysähtyä. Keikkoja koulun jälkeen on riittänyt, enkä kamalasti ole ehtinyt olemaan edes kotona. Hevoset ovat saaneet aika paljon vain olla ja surra rauhassa.

Riinan uusi riimu ja ötökkämyssy. Myssy nyt vain on jo tuhannessa osassa.

Harrastan melko voimakkaasti lohdutusshoppailua ja niin tein nytkin. Toki en kyllä ostanut mitään turhaa (ellei 25e maksavia ratsastushousuja lasketa) ja kaikki menikin heti käyttöön. Hepat saivat uudet riimut, Irma uuden otsapannan ja kuolaimet, enpäs enää muista mitä kaikkea paketissa oikein oli.

Sain vihdoin aikaiseksi ostettua sivuohjat niin pääsin juoksuttamaan Irmaa. Tammaa on selvästi juoksutettu joskus aiemminkin ja se sujui varsin mallikkaasti. Kevyen juoksutuksen jälkeen tuli olo, että nyt on päästävä kyytiin. En tunne olevani kovin rohkea, mutta kiipesin kuitenkin kyytiin. Olimme molemmat ihan ihmeissämme että mites nyt toimitaan. Irma tuntuu olevan todella herkkä istunnalle niin ilman satulaa ratsastus ei nyt ole ihan juuri se juttumme. Jatkan maastakäsin työskentelyä kunnes saan hankittua sopivan satulan. Toki välillä tuntiessani tarpeen nousta selkään, nousen.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Juoksuttelin Irmaa tänään ensimmäisen kerran ja sen jälkeen heittäydyin vallan hurjaksi ja kiipesin kyytiin. Kävelin hetken ja voi miten pieni ihminen menettää kaikki taidot pienessä ajassa. #newlove #newhorse #finhorse #suomenhevonen #hyvätästvieltulee

Henkilön Anna Halme (@puskaratsastajan.unelmia) jakama julkaisu Syys 2, 2018 kello 10.25 PDT

Olen kovasti suunnittellut videopostauksen tekoa; voisin esitellä hieman paikkoja, niin tekin näkisitte millaisessa paikassa hevosia oikein pidän. Saattaa olla vain, ettei ainakaan alkuviikosta löydy tähän aikaa, mutta esimerkiksi viikonloppuna. Minulla olisi koulutehtävänäkin tehdä kooste omasta päivästä, vähän niinkuin myday. Voisin julkaista sen myös täällä blogin puolella.

Hyvästi rakas Ystävä!

Jos et halua lukea hevosen lopetuksesta, älä lue tätä postausta!

Keskiviikkona sain tietää, että tänään perjantaina on se päivä kun Oliver pääsee pois kivuistaan. Alkuun oli suunniteltu, että isäni hoitaa lopetuksen ampumalla, mutta koska nyt on puintiaika, ei se onnistu. Samoin myös keskustelimme metsästysseuran porukoiden kanssa, että kyseessä on todella iso riski. Oliverilla on ollut erittäin paha eroahdistus, eikä se todellakaan pysyisi paikallaan kuin kavereiden kanssa. Näiden asioiden varjolla päätimme muuttaa suunnitelmaa niin, että eläinlääkäri on kutsuttava paikalle saattamaan ruuna ikiuneen.

Viimeiset hetket rakkaan ystävän kanssa.

Olen kuullut niin paljon kauhutarinoita siitä miten eläinlääkärin lopettaessa hevonen, on se todella kamalaa katseltavaa, eikä sitä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Nämä väitteen kumoan heti alkuunsa. Paikalle tuli minulle entuudestaan tuntematon kaupungin eläinlääkärin sijainen, joten mietinkin hetken että mitä helvettiä tästä tulee. Äkkiä kuitenkin selvisi, että kyseessä on hevosihminen itsekkin. Kerroin peloistani ja Oliverin eroahdistuksesta ja kaikista kauhuskenaarioista. Ell kuunteli minua ja totesi, että rauhoitetaan hevonen jo muiden vieressä laitumella.

Kaikki postauksen kuvat on ne jotka Oliverista on tänään viimeisenä otettu.

Rauhotteen vaikuttaessa hevonen siirrettii pois muiden luota ja vietiin lopetuspaikkaan. Kaikki sujui todella kauniisti ja Oliver kirjaimellisesti nukkuin pois luotamme. Aurinko paistoi, oli lämmin, tuntui kuin luontoäiti olisi pistänyt parastaan tälle maailman parhaalle hevoselle. Kaikki oli niin rauhallista, että tuntui kuin olisimme olleet unessa.

Se tunne kun oma hevonen, tärkeä perheenjäsen ja hyvä ystävä nukkuu pois on aivan perseestä. Mieleni kuitenkin valtasi pian niin suuri helpotuksen tunne, nyt Oliver ei enää kärsi. Oliver haudattiin laitumelle kavereiden ollessa lähellä ja pian hautaamisen jälkeen Riina tuli laitumen portille ja hirnahti kaihoisasti, ikään kuin hyvästiksi parhaalle ystävälle. Jäljellä olevasta laumasta huokui rauhallisuus, aivan kuin nekin olisivat tajunneet ettei kaveria enää satu.

Olen maailman otetuin ihminen kun sain tuntea tämän herrasmiehen. Tämä hevonen on opettanut minulle enemmän kuin kukaan koskaan ikinä. Opin arvostamaan isoa eläintä, opin kuuntelemaan sitä, opin tietämään kun se kertoo että nyt muuten sattuu. Tämän hevosen kenkiä ei tule ikinä täyttämään toinen hevonen, mutta miksi tarvitsi. Tällaista hevosta ei ikinä löydy toista, eikä tarvitse. Oliver jätti isoimman aukon sydämeeni, mutta ne muistot tämän hevosen kanssa täyttävät sen, nämä muistot pidän aina sydämessäni. Lepää rauhassa rakas ystävä, nyt et enää kärsi.

Odotettu postipaketti saapui!

Tilasin viime viikolla Seiskatallilta Irmalle hieman hoitotuotteita. Kuulin naapuriltani Derfenin tuotteista ja kuinka ne ovat oikeasti auttaneet hevosesten kesäihottumaongelmissa. Tuumasta toimeen tilaus sisään ja jo seuraavana päivänä paketti oli lähetetty. Paketti jo oli perjantaina Salossa, mutta koska posti, sain paketin tänä aamuna(tai no tuli postilta eilen illalla klo 20.45 viesti, että paketti noudettavissa).

Nämä tulevat ihan varmasti säännölliseen käyttöön.

Tuumasta toimeen ja Irma pesulle. Pesupäivä valikoitui hyvin ja ilma suosi meitä. En lähtynyt enää pesemään koko hevosta, vaan suurimmat ongelmakohdat, eli hännän ja harjan. Tamman harja on kamalan näköinen, kun se on leikattu ihan siiliksi. Toivon kuitenkin, että harja kasvaa ja oikealla hoidolla se myös pysyy. Edellinen omistaja sanoi, ettei hoitanut kutinaa mitenkään. Uskon sen, vaikkei iho kovin rujossa kunnossa olekkaan. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen, se näytti jo paljon paremmalta, eikä ensimmäinen kerta ollut kuin ihan vain perusrasvaa.

Nyt kuitenkin odotan innolla tuloksia. Pesin siis harjan ja hännän Calming shampoolla, jonka jälkeen kuivasin pyyhkeen kanssa. Harjan reunaan, joissa puuttuu karvaa laitoin isommille alueille tarkoitettua Clear Creamia ja hännän ja harjan hoidin Originalilla. Pakko muuten sanoa, että shampoo vaahtosi todella hyvin ja se on erittäin riittoisaa. Se oli kuitenkin erittäin helppo huuhdella pois. Original tuoksuu aivan tervalle ja haju jäi käsiin kun en kertakäyttöhanskoja tajunnut käyttää.

Oli muuten hienoa huomata, ettei pesukaan aiheuta Irmassa minkäälaisia idioottimaisia piirteitä. Tamma seisoi kuin tatti ja keskittyi lähinnä nauttimaan paijailusta. Välillä pyllyä piti rapsuttaa seinään, mutta sekin loppui heti kun saatiin "mömmöt" laitettua.

Toinen nautti hännän pesusta niin paljon, että jäi pitämään sitä sivulle.

Irma on ollut yleensä nyt ulkona varsinkin illasta aamuun ihottumaloimi päällä, mutta koska meillä on myös metsätarha, pääsee se hinkkaamaan itseään aina halutessaan. Nyt kuitenkin pesun jälkeen tamma ei yhtään mennyt hinkkaamaan, vaan keskittyi syömään heinää. Kutina siis helpotti aivan varmasti. Polttiaiset ovat rantutuneet myös tänne ja olo on ihan syöty aina iltatallin jälkeen. Toivottavasti pääsemme niistä äkkiä eroon.

En ole toteuttanut tätä postausta missään yhteistyössä vaan haluan ihan puhtaasti itse jakaa kokemuksiani näistä tuotteista, jotta muutkin kuulisivat näistä tuotteista. Toivon todella, että näistä oikeasti on apua ja saan talven aikana kasvatettua tammalle komean harjan. Nyt ainakin ensivaikutelma on todella huippu.