Uudellainen arki on tullut!

Siitä on kulunut nyt kaksi päivää, kun Roni laukkasi vihreimmille laitumille. Oliver otti kaiken todella raskaasti. Vielä eiliseen iltaan saakka kuuntelin sydäntä raastavaa hirnumista. O käveli koko perjantai illan ja eilisen tarhassa edestakaisin ja yritti huutaa kaveria takaisin.

Eilen ennen iltatallia otin hevoset kentälle juoksentelemaan ja pientaroimaan. Hevosten tarha on metsässä ja se on todella märkä. Hevoset pääsivät kentälle piehtaroimaan ja tämän jälkeen ajattelinkin harjaille ne puhtaiksi.

Onhan noiden karvassa hiukan eroa.

Riina-ponilta lähtee karvaa ihan älyttömästi ja sitä on silti jäljellä loputtomiin. Puunasin ponin läpikotaisin ja Oliveria sieltä täältä. O oli niin sekaisin, että se juoksi kentän toiseen päähän hirnumaan ja sitten taas takaisin laittaen pään kainalooni. En viitsinnyt yrittää itsemurhaa harjaamalla säikkynä olevan hevosen takajalkoja, mutta muuten sain rauhassa harjailla pienissä pätkissä. Ennen olen usein harjannut ruunaa irtona kentällä ja se on seisonut kuin tatti paikallaan. Nyt kuitenkin suru on vallannut meidän kaikkien sydämet, niin annetaan aikaa toisillemme.

Kouluhommien rauhoittuessa olen taas paljon miettinyt blogia ja sen päivittämistä. Synkkä syksy vei voimat ja talvellaan ei valoisaan aikaan ollut yhtään ylimääräistä sekuntia kuvailla hevosia. Nyt meinasin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja purkaa hevosasioita tänne. Avasin blogille uuden instatilin, niin ei kaverini vallan kyllästy heppatarinoihin. Löydät sen klikkaamalla tuolta sivusta tai etsimällä instagramista @puskaratsastajan.unelmia

Nyt näin kesän lähestyessä minun olisi aikaa toteuttaa erilaisia postauksia. 

Mitä juuri sinä haluisit nähdä tai lukea meidän hevosten arjesta?

Taivaalle on syttynyt uusi kirkas tähti.

Tuli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten, 

nyt saat juosta seuraten heitä, 

ei kipu enää elämääsi peitä, 

suru on suuri lohduton, 

mut tiedän sun hyvä olla nyt on..

❤️RONI 20.5.1999-27.4.2018❤️

Aika siintää menemään.

Voi ei miten aika on taas vierinyt. Meille kuuluu vaikka ja mitä. Ihan ensiksi voin paljastaa Teille, että Oliver on asunut kotipihassa jo puoli vuotta. Oliverin kaveriksi muutti blogistakin aikaisemmin tuttu Roni. Eläinlääkäri kävi kuukausi sitten raspaamassa hevosten hampaat. Oliverin tilanne ei ole puolessa vuodessa muuttunut mihinkään, mutta Ronin suu olikin vuodessa muuttunut niin paljon, ettei tässä auta muu kuin päästää ruuna vihreimmille laitumille. Olemme joutunut odottamaan maan sulamista, jotta ruuna saadaan haudattua. Ikäviä tilanteita, mutta eipä näille mitään voi ja alkaa Ronillakin ikää olla. Muistakaa pitää rakkaistanne huolta ja pitäkää raspausvälit lyhyinä!

Roni

Oliverilla onkin ollut omat ongelmansa. Hevosten asuessa kahdestaan kotipihalla, O:n eroahdistus paheni ja yksin tallissa ollessaan hyppi pystyyn ja touhu oli vaarallista. Homma parani ja Oliverin sai laitettua hyvin kuntoon käytävällä hieman steppailua lukuunottamatta. Homma kuitenkin taas on menossa huonompaan suntaan ja homma on aloitettu taas alusta.

Oma komistukseni.

Loppuvuodesta Oliver alkoi pukitella lähes jokaisessa laukannostossa. Hieroja tutki ruunan moneen kertaan ja jäykkyyksiä löytyi ja hieromista jatkettiin. Veikkauksena oli pakkaset ja niiden aiheuttama pöllöenergia, mutta homma vain jatkui. Oli parempia aikoja, mutta jotenkin itseäni jäi vaivaamaan asia ja toinen takajalka alkoihin reagoida ja askel oli selkeästi lyhyempi. Soitto luottoeläinlääkärille, joka kuvasi heti kintereen ja iso kinnerpatti sieltä löytyikin. Toinen jalka kuvattiin samalla ja sieltäkin löytyi patti. Molemmat luutumisvaiheessa ja nyt odotellaan ja liikutellaan. Selkään en ole uskaltanut mennä kentän jäiden takia ja kun kenttä tuli hyväksi, O pudotti kenkänsä ja nyt odotellaan kengittäjää.

Möhömahainen ruunani.

Uusi satula löytyi ja luojan lykky satula.comissa on olemassa satulan vuokrauspalvelu, sillä uuden satulan hintalappu oli 2500e. No mutta mihin sitä muuten rahojaa käyttäisi onnellisena kuin omaan mussukaan, jolla joka paikka kränkkää. Enää pitäisi löytää hyvä nivelaine, mutta sen kanssa olen odotellut, koska ensi viikolla meille on tulossa käymään St Hippolyten rehuedustaja. Lähetin viime viikolla heinäanalyysinäytteen ja toivon, että se ehtii tulla ennen sitä. Saadaan laskettua hevoselle oikeat ja kunnolliset ruuat.

Perhepotretti.

Ja jotta uutta asiaa ei olisi kerralla sulatettavaksi, ustin pari viikkoa sitten ponin lapsille. Laitoin ostoilmoituksen ja sainkin mukavalta kuulostavan ponin tietooni. Ei kun autoon ja matkaamaan Jyväskylään koppi auton perässä. Vastassa oli pullero ponimummo, joka paukkautui mukaan kasan loimien, suitsien, satulan, valjaiden ja kärryjen kanssa. Joku saattaisi pitää minua hulluna, kun ostan 25v toisesta silmästään sokean ponin. Silmä on kuitenkin ollut sokea jo nuoresta asti ja poni on elämänsä kunnossa. Liikunta aloitettiin pikkuhiljaa ja ruokinta muutellaan niin, että kiloja karisee ennen laidunkautta. Lapset ovat onnellisempia kuin ikinä kun saavat paijata Riina-ponia joka päivä.

Kuinka ihanaa ensin piehtaroda ja sitten ravistella hiekat pois turkista.

Oliver yrittää saada Riina leikkimään, mutta Mummoa ei paljon kiinnosta.

Tällainen uutispläjäys tällä kertaa. Haluaisitteko kuulla jotain lisää?

Helsinki Horse Fair 2018

En tiedä oliko odotukseni liian korkealla, meninkö väärällä päivällä vai oliko messut oikeasti laimeammat kuin mitä ennen? Olin ystäväni kanssa kerrankin ajoissa liikkeellä ja olimmekin paikalla ennen kuin portit aukesivat. Pienen odottelun jälkeen jonotus vessaan ja kiirreellä seuraamaan luentoa hevosvalokuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Myöhästyin tietenkin ja alku jäi kokonaan kuulematta, mutta onneksi Playsson kuvasi tämän live-lähetykseksi ja taltioi sen. Kuvankäsittelyosio ei tuonut mitään uutta, sillä koulussa olemme ahkerasti opiskellut lightroomin käyttöä ja jo hieman photoshoppia. Tätä luentoa olisin voinut kuunnella paljon enemmän, mutta koska aika oli rajoitettu, oli tämä vain pintaraapaisu valokuvauksen maailmasta.

Luennon jälkeen jäimme kuuntelemaan juttua aaseista. Muuliblogin Kaisa osasi hauskasti kertoa tosijuttuja, eikä mennyt ollenkaan lukkoon vaikka tekniikka pettikin heti alusta. Nyt jotenkin ymmärrän enemmän myös aasien elämästä.

Pitkä korvien jälkeen Aira luennoi ratsastuspilateksesta. Vaikka asia olikin tuttua, oli sitä silti kiva kuunnella. Tuli jotenkin haikea olo ja ikävä omia valmennuksia istunnan merkeissä. En ole tunnille osallistunut puoleen vuoteen, mutta nyt ei oikein ole ollut mahdollisuuttakaan.

Näiden luentojen jälkeen piipahdin Kamera-messuilla, enkä kyllä löytänyt sieltäkään mitään järkevää. Monenlaisia filmikameroita olisi ollut ja niihin putkia, mutta ostin juuri oman niin jätin nämä ostamatta. Yritän säästää valovoimaisempaan 70-200mm, mutta vielä uupuu hieman.

Nämä pikkuiset olisin voinut viedä kotiin.

Takaisin hevosten puolelle ja kiertelemään. Näytillä olevia eläimiä oli tällä kertaa mielestäni paljon enemmän ja ne veivätkin ison osan tilasta. Alpakoita ja keppihevosia tuntui riittävän, mutta oli paikalla lehmiäkin. Eri hevosrotuja oli paljon ja oikein kattavasti.

Kojuja ja myyjiä oli mielestäni todella paljon vähemmän kuin mitä ennen on ollut. En pongannut oikein mitään hyviä tarjouksia, enkä kamalasti kyllä mitään ostellutkaan. Ostoslistalla oli Oliverille uusi riimu ja botsit, mutta näistäkin jälkimmäiset jäivät ostamatta. Minusta on varmaankin tullut pihi tai sitten tarjolla olevat tuotteet oikeasti olivat vähissä. Mukaan kuitenkin tarttui jotain.

O:lle uusi Manskin riimu kympillä.

Uusin lehti on vielä lukematta, niin ostin tarjouksesta vitosella, ensimmäinen numero oli ilmainen.

Hepoille Himalaya kivet 7e kipale. Rehunäytteitä.

Venla sai oman ponin vanhan jouduttua vihreimmille laitumille. Just Dressagelta 25e ja sitten Manskin kojusta vielä heppanameja vitosella purkillinen.

Olisihan sitä voinut ostaa vaikka mitä, mutta en koe tarpeelliseksi ostaa mitään ylimääräistä turhaa rompetta, eikä kyllä oikein minun kukkarollenni sopivia vaatteita esimerkiksi kamalasti ollut tyrkyllä. Pikku tallilla hevostellessa en tarvitse 200e maksavaa takkia tai samanverran maksavia housuja. Riittää kun ovat vain mukavat päällä.

Jotenkin hiukan pettynyt olo. Kamera pysyi laukussa ja postauksen kuvat onkin otettu puhelimella. Meinaatko sinä mennä messuille? Jaathan kommentteihin omat kokemuksesi/postauksesi!

Hyvää alkanutta vuotta!

En tahallani ole pitänyt blogihiljaisuutta. On vain niin monta asiaa vielä ratkottavana, joten en vain ole halunnut tuoda asioita esille ennen niiden varmistumista.

Oliver on löytänyt oikein mukavan vuokraajan, joka käy 1-2 kertaa viikossa auttamassa liikutuksessa. Saan itse tällöin keskittyä kouluhommiin ja kotipuuhiin. Niitä kun riittää miehen ollessa reissuhommissa.

Pääsin analysoimaan kentän pohjaa viime vuonna kerran ja sekin oli vuoden viimeisenä päivänä. Oliver on jostain syystä alkanut pukittelemaan laukassa ja varsinkin noistoissa. Hieroja löysi jumeja, jotka avattiin ja satulakin todettiin jälleen epäsopivaksi. Kävin eilen asioimassa Satula.comissa ja toinkin mukanani tallille viisi satulaa, joista yksi vaikuttaa varteenotettavalta. Tuntuu, että minua inhotaan satula-asiakkaana, kun Oliver on selästään todella haastava.

Hevosia on tullut kuvattua nyt taas enemmän. Joulukuvia kertyi paljon ja uusi vuosi alkoikin puhtaasti yrittäjyyden merkeissä. Nyt minulla on oma y-tunnus, jotta voin kuvata muita ja ansaita sillä hieman rahaa. Mitään suuria summia en pyydä, vaan pyrin peittämään kulut joita tulee.

Odotan todella paljon viikkojen kuluvan, jotta voin paljastaa Teille tärkeitä asioita. Asiat ovat muuttuneet ja muuttuvat vielä lisää. Mutta tästä lisää ajan kanssa.

Oikein hyvää Uutta vuotta kaikille! Miten sinun uusi vuotesi lähti käyntiin?

Stellan kouluratsastusklinikka!

Kksi ratsukko vaihtui. Karoliina Blomin tilalle tuli Joni Nikkanen

Minulla oli kerrankin mahdollisuus osallistua klinikalle, niin eikun avoin mielin vaan mukaan! Koska en viime aikoina ole kovasti seurannut mitään hevosmedioita, en tiennyt Stellasta muuta kuin, että hän on suomenmestari. Näin jälkipuinteina voin kuitenkin sanoa, että ihailen valtavasti hänen ajattelumaailmaansa. Se miten hän puhui hevosten koulutuksesta ja asioiden etenemisestä, sai minut ihailemaan häntä oikeasti.

Jokainen ratsukko oli erilainen, jolloin myös ratsukoilla oli eri ongelmat. Todella hienosti hommat sujuivat kaikilla ja jo näiden lyhyiden valmennuspätkien aikana, saatiin hurjaa muutosta aikaan. Sain itse omaan tekemiseeni niin hurjasti uusia vinkkejä, että olisin tuolloin perjantai iltana kellon lähestyessä yhdeksää voinut mennä ratsastamaan.

Oli myös jotenkin todella mahtavaa nähdä lähiseudun ratsukoita. Odotukset olivat ainakin omalla kohdallani kovat ja ne täyttyivät kyllä 110%:sesti. Ensin mietin tuota klinikan aihetta, kokoamista. Eihän minua nyt kokoaminen vielä kiinnosta, saisi nyt hevosenkin kulkemaan koko ajan peräänannossa, mutta ennakkoluuloni kaatui kyllä täysin.

Ottamani kuvia löydät täältä. Oli kiva päästä treenaamaan taas maneesissa kuvausta ja ennenkaikkea niiden kuvien editointia. En todellakaan ole ammattilainen, mutta harjoitus tekee mestarin!

Jos sinulla on ikinä mahdollisuus mennä seuraamaan Stellan valmennuksia, käytä se hyödyksesi ettet kadu myöhemmin!

Jänniä aikoja edessä

Päätin elokuun lopulla olevani reippaampi bloggaaja, mutta kuinkas kävikään? Mulla alkoi koulu heti syyskuun alussa, joten kaikki voimavarat ovat kuluneet uuteen, ehkä hieman jännäänkin aikaan. Ihan tuntui siltä kuin olisi ekaa kertaa opiskelemassa jotain peruskoulun jälkeen.

Olen siis monta vuotta haaveillut valokuvaajan ammatista ja nyt päätin sen toteuttaa. Hain jo keväällä kouluun ja syksyllä opinnot sitten alkoivat. Koulu on kivan matkan päässä ja kaikki vaikuttaa jotenkin tosi kivalta. Uutta on oppinut joka päivä ja toivottavasti seuraava pari vuotta kuluvat nopsaan.

Oliver on asustellut pihatossa nyt laidunkauden jälkeen.

Jo nyt mulla on sellainen olo, että hukun tehtävien määrään. Haluan panostaa kouluun täysillä ja keskittyä siihen kovasti. Näin myös Oliver on laittanut mietityttämään. Onneksi projektit etenevät niin, että todennäköisesti ruunan koti muuttuu niin lähelle kuin mahdollista. Tästä voi jotain päätellä, mutta suoraan en viitsi mitään sanoa, ennenkuin kaikki on varmaan. Tämä paperisota on tehnyt mut jo ihan hulluksi, mutta päätöstä odotellessa.

Koulua varten hankin kunnon koneen, jolla oikeasti pystyn käsittelemään kuvia ja tekemään hommia kotona parhaani mukaan. Ei pitäisi tietotekniikka olla enää este bloggaamisellekkaan. Tuntuu vaan tosi hassulta kirjoittaa vielä vieraalla näppiksellä. Yritän tulla sinuiksi uuden koneen kanssa ja samalla tehdä koulujuttuja. Hirveästi riittää opittavaa ja Lightroom aiheuttaa niin paljon harmaita hiuksia, etten kestä.

Reipas ponityttö

Ja ihan perusongelmia tuntuu riittävän. Koulut kun alkoivat, alkoivat sairastelut. Tässä perheessä menee taudit jo toista kierrosta, eikä kovin montaa tervettä päivää olla nähny. Onneksi ympärillä on hyvä tukiverkko niin Oliver on saanut säännöllistä liikuntaa jatkuvasti.

Olen koittanut saada vain sellaista hyvää fiilistä heppailuun, niin etten koe olevani vain aivan paska ja surkea ratsastaja. Ykkösjuttuna onkin ollut maastakäsin maastoilu. Oliver ei yksinään hirnu yhtään niin paljon metsässä kuin ennen. Jotain kehitystä on siis selvästi tapahtunut.

Uusimmassa hippoksessa oli mun ottama kuva. Oli se kiva tunne nähdä se siellä.

Mutta nyt kysymys Teille rakkaat lukijat; millaisia postauksia haluaisitte jatkossa? Enemmän koulujuttuja? Ei ollenkaan koulujuttuja? Erikoispostauksia? Areena on Teidän!