Loma senkun jatkuu vaan!

Oliverista on totta tosiaan tullut niin hyvännäköinen, että se saa kasvatella massaa niin kauan kuin syötävää laitumella riittää. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan nuori hevonen, niin kivempi kasvattaa lisää lihasta kun on jotain mistä kasvattaa.

Kaverukset viettää jostain kumman syystä aikaa laitumella kalutussa nurkkauksessa. Oon itekseni nauranut Oliverin säntillisyyttä syödä laidun sentti sentiltä.

Ei mulla mitään oikeeta asiaa ole, kunhan ajattelin kirjoitella kuulumisia. Viereinen laidun tyjennettiin, kun se oli jo niin kaluttu, mutta Oliver saa D:n kanssa olla vielä samassa isossa lohkossa. Sinne tosin tuotiin nyt vkl lisää kavereita, kun muualla alkaa laitumet olla aika syötyjä jo.

Oliver on oma rauhallinen itsensä ja viihtyy hyvin kavereiden kanssa. Ihanaa kun on tuommoinen ruunalauma kun tulee toimeen keskenään. Inhottavaa kun joutuu pojat sitten taas syksyllä erottamaan eri tarhoihin.

Kävin muuten pitkästä aikaa kuvaamassa estekisoja. Salossa Anisissa kun on nykyään Larsenien pitämä Teho, niin käväisin sitten siellä torstaina 1-tason kisoissa. Kuvia löytyy täältä. Kisat jatkuivat koko viikonlopun, mutten millään kiireiltäni ehtinyt muilla päivillä, vaikka piti hiukan shoppailemassakin käydä.

Muutin muuten tuohon sivupalkkiin tuon Instaan vievän linkin. Poistin aika extempore blogin oman nickin ja jatkan ainoastaan omalla tutulla @annn______ . On paljon helpompi päivittää yhtä kunnolla, kuin kahta silloin tällöin. Snäpistäkin minut löytää nimellä annnn.aaaa.

Heittäkääs Teidän omia Snäppejä tai Instatilejä joita seurailla!

Kesälomalaisille kuuluu pelkkää hyvää!

Kamala miten aika rientää. Oliver on todellakin saanut lomailla ja ehkä mäkin hiukan. Nyt alkaa olemaan omat hommat niin, että voin välillä vain ollakkin. Paljon töitä vielä on ja varsinkin suunnitelmia, ehkä jopa hieman suuria.

Eikö näytäkin hyvältä? Kurat olisi tietysti voinut harjata pois.

Kyllä näillä kaveruksilla riittää syötävää.

Jotenkin tuntuu hirveältä, että O on ollut laitumella näin kauan, mutta toisaalta se on tehnyt todella hyvää. Karva kiiltää ja massaa on tullut, mutta myös lihasta on tullut. Meidän laitumet on sellaisia rinteisiä, joten hevoset joutuvat kiipeilemään. Oliver näyttää oikeasti tosi hyvältä.

Näissä maisemissa kelpaa laiduntaa.

Poikani havainnollistaa hyvin kuinka pitkäksi syömiset ovat päässeet.

Nyt pari päivää sitten sainkin kuin sainkin O:n tosi lähelle kotiani, vain parin kilometrin päähän laitumelle. Nyt on mahdollisuus käydä maastoissa ja täällä riittääkin ihani maastoja. Olen asunut näillä seuduilla täysikäisyyteen asti ja nyt pari vuotta sitten muutimme takaisin omille kotikonnuilleni. On kyllä kätevää, kun vanhemmillenikin on vain pari kilometria. Täällä tunnen maastot kuin omat taskuni ja vaikka millaisia reittejä riittää.

Pesu-urakka.

Nyt olen hiukan sentään jo ryhdistäytynyt. Raahasin kotiin kaikki loimet, satulan, suitset ja harjat. Loimet ovat likoomassa ja harjat on jo pesty. Vielä pitäisi satula ja suitset puunata oikein vimpan päälle. On sitten kiva taas ottaa puhtaat loimet käyttöön syksyllä.

Kootut selitykset saamattomuuteen..

Koko toukokuu kului yhdessä hujauksessa.. On ollut joka helvetin päiväistä päänsärkyä ja häästressiä. Miten tästä nyt oikein saisi järkevän sepustuksen.

Normaalisti en paljon omia asioitani tänne rustaile, mutta nyt teen poikkeuksen. Alkuvuonna kärsin todella rajuista päänsäryistä joka ikinen päivä. Maaliskuun tienoilla oli kuukauden verran taukoa ja huhtikuussa homma alkoi uudestaan. Olen lukemattomia kertoja ollut hammasta purren työpäivän loppuun ja koko kotimatkan oksentannut ja toisen tuhottoman monta kertaa lähtenyt kesken työpäivän kotiin. Onni kuitenkin on erinomainen terveydenhuolto ja asialle varmasti saadaan selvyys joskus ja lääkkeitä kokeillaan jatkuvasti. Nyt pari viikkoa lomailleena olo on ollut hieman parempi.

Muistatte varmaan sen "Ärsyttävä pikkunälkä" -mainoksen? Mulla on jatkuvasti sellainen Ärsyttävä pikkupäänsärky. Olen kireä kuin viulukieli, enkä todellakaan nauti olostani juuri tällä hetkellä. Asioilla on tapana järjestyä ja jos tämä ei järjesty, niin vaadin kyllä jatkuvaa nukutusta tai koomaa.

Vihreään totuttelu aloitettu!

Eräs lääkäri ehdotti säryn johtuvan tulevista häistä. Nauroin mielessäni, ettei minua kyllä kamalasti ole tuo saapuva päivä stressannut ja heitinkin itseni turhan rennolle vaihteelle. Asiat saatiin kuitenkin tehtyä ja tässä sitä ollaan, Rouvana. Hääpäivästäni haluaisin kyllä muistaa muutakin, kuin tuon ilkeän päänsäryn.

Tämä päänsärky on sinänsä todella ärsyttävä, etten pysty nukkumaankaan enää kunnolla. Ei kukaan normaali ihminen kirjoittele blogia yhdeltä yöllä. Mihinkään en myöskään kykene keskittymään kunnolla. Onneksi kuitenkin kaikkeen löytyy aina ratkaisu ja ihan varmasti tähänkin.

Elämäni tulee tässä kesän loputtua muuttumaan hurjasti muutenkin, mutta päivä kerrallaan eletään. Koskaan ei tiedä minne tuuli vie, mutta joskus on vain pakko seurata omia unelmiaan ja keskittyä täysillä itseensä sekä omaan rakkaaseen perheeseen.

HAASTE: MILLÄ PERUSTEELLA LIITYN LUKIJAKSI?

Sain haasteen Millalta (Waldgeistory) ja päätikin näin tosi kauniin kesäinen sään vuoksi tähän tarttua. Toivottavasti ymmärrätte tämän sarkastisena vitsailuna, sillä ainakin meillä tulee just nyt lunta vaakatasossa.

I Yleissilmäys/ulkoasu
Ihan ekana itse silmäilen blogia vähän sillä silmällä. Jos vastassa on sateenkaaren värit oksentavan yksisarvisen suusta, niin juu ei kiitos. Pidän paljon simppeleistä ulkoasuista, jossa on siisti banneri ja yksinkertainen ulkoasu. Se on hyvä, että kaikki on käden ulottuvissa, niin löytyy esittelyt ja eri sivut. On kiva lukea pieni pätkä esittelyä heti etusivulla, niin pääsee jotenkin kärryille. Teksti pitää olla ihan tavallisella fontilla, paitsi otsikko, eikä sitä saa olla keskitetty.

II Sisältö
Luen pääasiassa hevos- ja valokuvausblogeja. Mukaan saa mahtua postauksissa muusta elämästä ja koirista, mutta haen inspiraatiota omalle tekemiselle niin omat lukemistot ovat aika rajoitteelliset. Sanotaan ettei kannata kirjoittaa jos ei ole asiaa, mutta kyllä mä ainakin tykkään lukea ihan vaan peruskuulumisia. En jaksa liian pitkiä analysointeja enkä toiselta kantilta mitään kahden lauseen postauksia. Teksti pitää olla järkevästi luettavaa, mahdollisimman vähillä kirjoitusvirheillä.

Jos kirjoittaja ei osaa käyttää kappalejakoja, en jaksa lukulistalla roikkua. Toisaalta en myöskään jaksa kirjoittajia millä on AINA kaikki huonosti. Totta hemmetissä huonoja päiviä saa olla, mutta se ettei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa, ei ole kivaa luettavaa. Samoin itsesäälissä rypevät huomion kerääjät, no thanks!

III Kuvat ja videot
Tykkään itse paljon valokuvata, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mun blogissa olisi paljoa ratsastuskuvia. On aavistuksen hankalaa kuvata itseään samalla kun ratsastaa. Tästä syystä ymmärrän hyvin, ettei kuvia joka kerta ole tusinaa, vaan välillä voi olla kuvattomiakin postauksia. Ei aina jaksa katsoa niitä hevosen pääkuvia.

Tykkään kuitenkin juu hirveästi kuvista ja erilaisista videoista. Mydayt ja muut storytimet ovat ihan huippuja ja yritän kerran pari vuodessa itsekkin toteuttaa näitä. Mitä laadukkaampaan, sen parempaa. Mulle kelpaa kyllä myös kännykuvat.

IV Kirjoittajan ikä
En mä vielä itsestäni mielelläni aikuisena puhu, mutta täytän ensi viikolla 26v. joten en oikein enää 13v. teinien kirjoitustuotoksia lue. Muutama poikkeus löytyy, mutta näitä luulisin kirjoittajan taitojen perusteella paljon vanhemmaksi. Ikäkin on siis periaatteessa vain numeroita. Mieluiten seuraan kuitenkin täysikäisten menoa. Samalla saa vertaistukea ainaiseen persaukisuuteen.

Tässä näitä MINUN perusteitani, jokaisella varmasti on omat mielipiteensä ja niin saa olla, totta kai!
Mukaan haastan Jennyn (En unelmoi elämääni, vaan elän unelmaani) sekä Marin (MK riding)

Mihin ihmeeseen aika on taas mennyt..?

Oliverin saikut on saikkuiltu ja olemme palanneet takaisin treeniin. Kävimme paljon parin viikon aikana metsissä, teillä ja kentällä. Itse en suinkaan ratsastanut, vaan otimme maastakäsittelyajan. Aika tuntuu menevän ihan siivillä ja stressi iskee joka asiasta. Onneksi tallille pääsee karkuun mm. kolmen viikon päässä olevilta häiltä. Musta on jotenkin tullut niin saamaton, etten ole vieläkään saanut ostetuksi Oliverille uutta riimua. Onneksi se ei haittaa, kun riimun ulkonäkö on ennemmin haitta, kuin se, että se kalvaisi hevosta.

Olen koittanut epätoivoisesti ratsastaa myös ilman jalkkareita ja enää se ei pelota. Laukkaa en vielä ole uskaltanut, mutta ravissa työskentely on oikeestaan aika kivaa ilman turhakkeita. Jos sitä loppukesästä jo uskaltaisi myös laukata ilman jalustimia :)

Mulle on tullut sellainen olo tuon parin viikon saikun jälkeen, että luotan Oliveriin paljon enempi ja uskallan tehdä asioita mitä ennen en ole uskaltanut. Ihan jotenkin erilainen moodi kaikkeen tekemiseen.

Vaikka esimerkiksi tänään Oliver oli aivan hirveä aluksi ratsastaa, en enää luovuta niin helpolla. Kyllä mulla on aikaa saada hevonen kivan pehmeäksi ja liikkumaan pohkeesta eteen. Tahdon nykyään enemmän yrittää, enkä todellakaan luovuta enää niin helpolla kuin ennen.

En vieläkään voi luvata aktivoitua blogin suhteen. Mutta odottakaas vaan kun olen rouviintunut, niin ehkä sitten olisi aikaa enemmän. Kuvat on muuten tänään otettuja!

Ja mä kun luulin, että päästäis jo pois kuopasta.

Onneksi reuna sentään jo häämöttää. Meillä meni Oliverin kanssa tosi hyvin, mutta perjantaina tuli hiukan hankaluuksia. Vastassa mua oli talli monta tuttua, mitään kummallista ei ollut käynyt ja O:kin oli jo harjattu mulle vamiiksi.

Tältä näytti perjantai-iltana.

Pikaisen harjauksen jälkeen vedin saappaat jalkaan, kypärän omaan päähäni ja hepalle varusteet. Aistin jotain outoa, mutta ajattelin O:n olevan hiukan uninen, kun se oli olosuhteiden pakosta joutunut seisoskelemaan useamman päivän peräkkäin puolikkaan päivän sisällä.

Ulostaluttaessa Oliverin olemus muuttui täysin. Aivan kuin hevonen olisi ollut tuhannet turvat, niin kovin se vaappui ja näytti siltä, että se kaatuu. Äkkiä satula pois selästä ja kentälle tutkimaan mikä on. En itse löytänyt mitään normaalista poikkeamaa, joten soitin siltä istumalta päivystävälle. Eläinlääkärin kanssa pohdittiin puhelimessa, että mikä on. Sain ohjeeksi kipulääkätä ja laittaa tarhaan. Tarhaan siksi, että jos O oikeasti kaatuu ei sitä tallista saa silloin ulos.

Lähdin välillä käymään kotona ja kun palasin sain kuulla kuinka Oliver oli riehunut tarhassa ja pukitellut oikein urakalla. Johonkin siis sattui ja lääke auttoi. Henna hieroi tai oikeastaan kävi läpi mahdollisia paikkoja mistä voisi etsiä jumeja/lukkoja. Muutama lukko kohta löytyikin ja on melko varmaa, että joku hermo olikin pinteessä, mikä aiheutti tuon kännikohtauksen. Samalla löytyi yksi aavistuksen turvottava lihas, johon ohjeeksi saatiin arnika ja viikon käyntikuuri.

Oliver oli tännän sitä mieltä, ettei häntä mikään vaivaa

Lenkkiseura

On hiukan tylsät maisemat, mutta onneksi kevät tekee tuloaan.

Tänään meillä olisi ollut kisakauden avaus, mutta jouduin perumaan lähtöni. Pääasia kuitenkin on, ettei Oliveria vaivaa mikään iso juttu. Kyllä me niihin kisoihin vielä keritään!

Saattaa hyvin olla, etten kävele huomenna.

Täällä meillä oli tänään aivan järkyttävä ukonilma. Mietin hetken salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyrinässä, että mahtaakohan tänään Oliver saada vapaan. Sähkötkin meillä maalla oli jonkun tovin poissa. Ilma kuitenkin rauhoittui ja pääsin osallistumaan extempore tunnille pitkästä aikaa.

Jo alkutunnista teki mieli näyttää siskolle keskisormea ja poistua paikalta, kun hän ilmoitti minun saavan nostaa jalustimet kaulalle. En todellakaan uskalla ratsastaa ilman jalkkareita käyntiä kovempaa, saatikka sitten istua rääkättävänä harjoitusravissa puolta tuntia. Uskaltauduin kuitenkin ravaamaan ilman ja minulla oli jopa kivaa.

Oliverin ilmeestä huomaa kuinka se on oikeasti ns hyvän mielen hevonen.

Teimme kolmikaarista ensin käynnissä ja sitten ravissa. Mulla oli tosi kovin hakemista ohjasotteen kanssa, kun yleensä tulee heti sellainen olo että revin hevosta suusta, vaikkei niin kuitenkaan tapahdu. Ratsastan lähes aina aivan liian pitkillä ohjilla ja jos ote on hyvä, liusuu ohja salakavalasti pidemmäksi. Nyt kuitenkin pääsimme keskittymään myös tähän ongelmaan.

Aina ei voi sujua!

Nuo korvat <3

Meidän vahvuutena on selvästi ravi tällä hetkellä. Tämä askellaji ei ole mulle ollut ikinä mikään kovin helppo, mutta nyt kun istuntaa on saatu paljon korjattua, pystyn istumaan harjoitusravissa ilman häiritsemättä hevosta. Saimme ihan hyviä onnistumisia.

Kolmikaarisen jälkeen siirryimme laukkaamaan ja samalla otin jalustimet takaisin. Oliver on viime aikoina ollut laukassa todella reipas ja pidättää saakin ihan tosissaan. Jotain olemme oikeasti tehneet, kun laukka nousee ja etenee, eikä tipu ensimmäisen kahden askeleen jälkeen takaisin raville. Mulla oli jopa ongelmana saada laukka rauhoitettua, mutta viimeiset toistot onnistuivat jo todella kivasti.

Noista ylemmistä kuvistakin sen jo huomaa, että jotain on todellakin tapahtunut. Mutta voi hitsi mitä ravia saimme laukan jälkeen aikaiseksi. Näistä ei harmillisesti ole kuvia, mutta se tunne mikä itselle jäi on ihan super. Essi oli kiltti kun otti muutaman kuvan, mutta en minä kentän laidalle voi ketään pakottaa seisomaan ja odottamaan niitä kunnon onnistumisia. Kiva kuitenkin saada edes jotain kuvia.

Olen huomenna aivan varmasti niin kipeä joka paikasti, että kävely sattuu, mutta minkäs teet. Nyt pitää ehdottomasti osallistua enemmän tunneille ja oppia lisää!

kuolleena tunnin jälkeen :D