Saattaa hyvin olla, etten kävele huomenna.

Täällä meillä oli tänään aivan järkyttävä ukonilma. Mietin hetken salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyrinässä, että mahtaakohan tänään Oliver saada vapaan. Sähkötkin meillä maalla oli jonkun tovin poissa. Ilma kuitenkin rauhoittui ja pääsin osallistumaan extempore tunnille pitkästä aikaa.

Jo alkutunnista teki mieli näyttää siskolle keskisormea ja poistua paikalta, kun hän ilmoitti minun saavan nostaa jalustimet kaulalle. En todellakaan uskalla ratsastaa ilman jalkkareita käyntiä kovempaa, saatikka sitten istua rääkättävänä harjoitusravissa puolta tuntia. Uskaltauduin kuitenkin ravaamaan ilman ja minulla oli jopa kivaa.

Oliverin ilmeestä huomaa kuinka se on oikeasti ns hyvän mielen hevonen.

Teimme kolmikaarista ensin käynnissä ja sitten ravissa. Mulla oli tosi kovin hakemista ohjasotteen kanssa, kun yleensä tulee heti sellainen olo että revin hevosta suusta, vaikkei niin kuitenkaan tapahdu. Ratsastan lähes aina aivan liian pitkillä ohjilla ja jos ote on hyvä, liusuu ohja salakavalasti pidemmäksi. Nyt kuitenkin pääsimme keskittymään myös tähän ongelmaan.

Aina ei voi sujua!

Nuo korvat <3

Meidän vahvuutena on selvästi ravi tällä hetkellä. Tämä askellaji ei ole mulle ollut ikinä mikään kovin helppo, mutta nyt kun istuntaa on saatu paljon korjattua, pystyn istumaan harjoitusravissa ilman häiritsemättä hevosta. Saimme ihan hyviä onnistumisia.

Kolmikaarisen jälkeen siirryimme laukkaamaan ja samalla otin jalustimet takaisin. Oliver on viime aikoina ollut laukassa todella reipas ja pidättää saakin ihan tosissaan. Jotain olemme oikeasti tehneet, kun laukka nousee ja etenee, eikä tipu ensimmäisen kahden askeleen jälkeen takaisin raville. Mulla oli jopa ongelmana saada laukka rauhoitettua, mutta viimeiset toistot onnistuivat jo todella kivasti.

Noista ylemmistä kuvistakin sen jo huomaa, että jotain on todellakin tapahtunut. Mutta voi hitsi mitä ravia saimme laukan jälkeen aikaiseksi. Näistä ei harmillisesti ole kuvia, mutta se tunne mikä itselle jäi on ihan super. Essi oli kiltti kun otti muutaman kuvan, mutta en minä kentän laidalle voi ketään pakottaa seisomaan ja odottamaan niitä kunnon onnistumisia. Kiva kuitenkin saada edes jotain kuvia.

Olen huomenna aivan varmasti niin kipeä joka paikasti, että kävely sattuu, mutta minkäs teet. Nyt pitää ehdottomasti osallistua enemmän tunneille ja oppia lisää!

kuolleena tunnin jälkeen :D

Suunnitelmat ei aina toimi

Meidän piti Oliverin kanssa olla avaamassa kisakausi 19.3. mutta onneksi en kisoihin koskaan ilmoittautunut. Jouduin vatsakipujen takia edeltävänä lauantaina sairaalaan, seuraavana päivänä siirto isompaan sairaalaan, maanantaina leikkaussaliin ja siitä muutaman tunnin päästä kotiin. Mitään isoa ja vakavaa ei onneksi ollut, mutta ikinä ei niin kovin ole sattunut. Tällöin lääkäri vannotti, että torstaina olen kunnossa ja voin normaalisti ratsastaa. Yritin perjantaina, mutta ei siitä mitään tullut. Lauantaina uudestaan sairaalaan ja hakemaan apua kipuihin. Nyt kun muutaman päivän kuuntelin omaa kroppaani, pääsin nyt tiistaina Oliverin selkään ja voi vitsi, että oli kivaa.

Ihanaa tää kevät, kun kenttä on taas kunnossa

Vikke liikkui myös mun toimesta, taluttaen kylläkin.

Samperin rengas tyhjeni tallilla. Onneksi kohta saa kesärenkaat taas alle. Huom lasten hienot taideteokset.

Aluksi musta tuntui siltä, että voi perse, ei tästä tule mitään. Toinen puree kiinni kuolaimeen minkä ikinä pystyy ja vetää loputkin itsetunnon rippeet ulos minusta. Päätin olla luovuttamatta ja vartin päästä tilanne oli aivan eri. Oliver oli kevyt ja tapuisa, oikein mukava. Laukka meille on edelleen se hiukan huono kohta, kun en sitä aina saa ylläpidettyä, mutta harjoitus tekee mestarin.

Jotenkin taas ihan eri moodi tekemiseen ja toivonkin, että pysytään molemmat kunnossa. Meillä on kyllä niin uskomaton talliporukka auttamassa, että ihan meinaa mennä roska silmään. Kyllä tästä suosta vielä ylös noustaan!

Horse Fair 2017

Myöhässä ollaan ja lujasti. Tässä on tapahtunut hurjasti ja alamäkeä on kuljettu. En nyt kuitenkaan lähde tässä avamaan sen enempää. Helsingin messuista on ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Voitin kolme lippua, eikä kovin kauaa tarvinnut seuraa matkalle kysellä. Kummityttöni otti vapaata koulusta ja siskoni ja sen verran vapaalla, että pääsimme reissuun. Aikaa ei valitettavasti perjantaina ollut koko päivää, mutta muutaman tunnin saimme vietettyä laatuaikaa.

Olen vieläkin varma, että tämä hevonen on sukua jättiläiselle.

Aika kului hurjan nopeasti kierrellen kaikki kojut ja etsien kukin tarvitsemaamme. Etsin itselleni kuumeisesti kisatakkia, mutta kappas minä jäin ilman ja seuralaiseni löysivät itselleen hienot takit. Itselläni ei ostoslista ollut kovin pitkä, eikä budjettikaan tällä kertaa antanut myöden ylenpalttiseen shoppailuun, joten ostin Oliverille uuden riimun ja valkoisen huovan. Riimu tulee todennäköisesti tarpeeseen, sillä tarhassa on keksitty kiva leikki. Oliver ja Albus kiskovat toisiaan riimuista, pahaiset kakarat.

Ompelin Horse Fairista ostamaani huopaan numerolapun kiinni.

Hööksin ostokset; uudet ohjat, pari portin kahvaa tuhottavaksi, varsituet ja numerolappu suitsiin.

Shoppailun jälkeen katselimme esteluokkaa ja totesimme olevamme puhki. Itseäni väsytti kovasti ajaminen Helsinkiin, vaikke matka nyt ole kuin 1,5h, mutta ilma oli ihan kamala. Koitti kotiinlähdön aika ja matkalla olikin pakko pysähtyä syömään. Kotona pääsi rentoutumaan ja odottamaan seuraavan päivän avoimia ovia tallilla.

Päivien kuluessa kävin Ikeassa, jolloin oli pakko poiketa Hööksillä. Tarkoitus oli sieltä katsoa takkia, mutta tarjolla olevat mallit eivät istuneet päälleni. Uudet ohjat kuitenkin ostin vanhojen risojen tilalle ja muuta pientä. Samalla reissulla päätin käydä vielä Börjesillä katsomassa takkitarjontaa ja kas kun mukaan tarttui Montarin ihana takki. Kukkaro on tyhjä, mutta kyllä nyt kelpaa.

Kuva lainattu Börjesin sivuilta

No nytkö saadaan kevät?

Rupesin tänään oikein miettimään. Mulla taitaa olla ollut tänä vuonna kerran siis ihan oikeasti kerran ratsastussaappaat jalassa. Olen minä luojan kiitos useammin ratsastanut, mutta ihan vain talvikengillä. En ole tallitakkiakaan jaksanut päälleni vaihtaa. Ollaan koko tämä vuosi menty aika kevyesti. Tai no sen jälkeen kun kenttä meni kökköön kuntoon, eli pari kuukautta. Välissä on ollut rokotuslomaa, jalkasaikkua ja raspausta. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että päästään pikku hiljaa takaisin treeniin.

Näitä kelejä on ollut ihan laidasta laitaan. On ollut jäätä, lunta, vesisadetta, lumimyräkkää. En tosiaan ole mikään talven ystävä, mutta tämä talvi on ollut aivan hanurista. Mitenkään ei ole kivaa lähteä lapsien kanssa tallille, kun tuulee niin että tukka lähtee ja vesi tulee jäänä naamaan. Nyt onneksi luojan kiitos alkaa näyttää siltä, että parempaan olla menossa. Mitä nyt äsken erehdyin koirien kanssa ulos ja koko piha oli taas valkoisen loskan peitossa. Mä en kyllä ala!

Uskallettiin lähteä ihan kaksin metsään.

Tänään oli ensimmäinen kerta kun pääsin/uskalsin laukata kentällä. Yli puolet kentästä on sulannut ja tilalle on tullut järkyttävät vesilammikot, kun salaojat ovat vielä jäässä. Mä oikeestaan vaan fiilistelin. Vaihtelin paljon suuntaa ja asetusta, kunhan pyörisin. Yhtään ei kiinnostanut tallille edes lähteä, kun tuuli oli niin hurja, mutta onneksi menin.

Oliverin käynti on parantunut hirveästi. Tai no ainakin siitä on tullut matkaavoittavampi. Tai sitten olen itse oppinut pyytämään vetelystä liikkeelle. Maassaakin se on saanut, josta ole erittäin iloinen. Ruokinta muuttuu jälleen sopivampaan suuntaan. Paljon on siis hyvää tapahtunut.

Mulla ja Oliverilla ei ole ihan sellaista luottamussuhdetta kuin mulla Vivan kanssa oli. Tamman kanssa uskalsin maastoilla yksin ja jopa laukata, kun taas tämän herran kanssa ei oikein ole mieleenkään tullut lähteneeksi maastoon yksin. Tänään kuitenkin tein senkin, enkä voinut kuin nauraa selässä.

Oliver ei millään tahtonut kävellä eteenpäin, vaan liikkui kuin vanha pappa. No myös jokaista kantoa piti pelätä, mistä niistäkin ollaan monta kertaa ohi menty. Puolessa välissä tätä meidän loppukäyntilenkkiä, alkoin käynti muuttua piaffen ja passagen sekoitukseksi ja kotiin olisi ollut pakko päästä sillä sekunnilla. Ei silloin enää naurattanut mennä jäistä alamäkeä ja pidättää hevosta joka tanssi eteenpäin. Kotiin kuitenkin päästiin ja vielä tallin pihassakin oli mörköjä.

Herra herkkäjalka sai uuden Prestigen suojat, tai ei ne nyt uudet olleet.

Mulla on ongelma satulahuovan kanssa. Tuntuu, että kouluhuopa on liian suora tuohon satulaan, mutta yleishuopa taas on ruma kun tulee liikaa tosta edestä. Millainen huopa sinun mielestäsi olisi hyvä tuommoiseen koulupainotteiseen yleispenkkiin?

Ehkä elämä sittenkin voittaa.

Viime viikon maanantai kului vatsataudissa. Tiistaina olo oli jo ihan suht ok, mutta kuitenkin outo. Keskiviikkona sitten nousi kuume melko korkealle ja olo oli kuin olisin jyrän alle jäänyt. Helpolla en päässyt sillä vielä sunnuntaina jouduin vierailemaan uudestaan lääkärissä kuumeen kohotessa lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Tallille en siis tosiaan ole päässyt, mikä tässä nyt harmittaakin. Eilen päätin kuitenkin, että tallille on päästävä, vaikka ilma olikin aivan järkyttävä. Oliver on kyllä oikea päivän pelastaja. Se tunki päänsä kainolooni ja yritti hamuilla kaulahuiviani. Itku meinasi tulla, kun toinen oli niin hellyyttävä. Mitään en lähtenyt ulos puuhailemaan, kun lunta tuli kamalan tuulen kanssa ihan vaakatasossa.

O oli ihan tyytyväinen kun pääsi tuiskusta sisälle

Oliver sai olla koko päivän ulkona vaikka kamala ilma omasta mielestä olikin. Tarha on onneksi tosi suojaisa, kun se on kiinni tallissa ja toisella pitkällä sivulla onkin kuusiaita. On se oikeasti hyvä, että hevonen saa ulkoilla. Nyt O onkin joutunut tarhaamaan yksin pari päivää, kun kaveri on Ypäjällä siskon kanssa. Hyvin kuitenkin silti sujuu.

Viime viikon torstaina Oliver pääsi hiukan yllätyksellisesti raspaukseen. Raspaaja oli tallilla ja tilaa oli, joten mikäs siinä. Itse en paikalle päässyt, mutta onneksi on mahtava talliporukka. Pieniä piikkejä löytyi, mitkä raspattiin pois. Onneksi mitään isoa pommia ei löytynyt, vanha hevonen kun jo on. Pari ihan pientä diasteemaan löytyi, mutta ne eivät ainakaan vielä vaadi hoitoa. Seuraillaan tilannetta ja jos ruoka ei maistu niin kurkataan uudestaan.

Nyt ruoka on maistunut ja mitä ilmeisemmin Kraftin Protein on ruvennut puremaan, sillä oliver on pyöristynyt tosi kivasti. Tosi kiva, kun O saa näinkin helposti lisää massaa, niin saadaan tavaraa mistä niitä lihaksia sitten lisää kasvattaa. 

Oliver alkaa näyttää jo ihan hevoselta :)

Aina ei mitenkään ole helppoa lihottaa, mutta nyt se ainakin vaikuttaa helpolta. Ruokintaa olen paljon pohtinut. Tällä hetkellä O syö tuota Kraftia pari litraa päivässä sekä lisäksi Vetcaren E-vitamiinia. Chiaa sai aikaimmin, mikä todellakin laittoi aineenvaihdunnan käyntiin ja sai karvan kiiltämään. Nyt mietinnäsä on hampun siemenet. Jotenkin niiden vaikutukset sopisivat juuri meille. Täytyy koluta paikalliset liikkeet ja jos niistä ei löydy, niin täytynee turvautua internetin ihmeelliseen maailmaan. Haluan pitää ruokinnan mahdollisimman simppelinä ja nyt se ainakin on sitä..

Kotitie näytti tältä. 

Tähän loppuun täytyy todeta, että onneksi mulla on hiukan isompi auto kuin syksyllä. Bemarilla en pääsisi kyllä mihinkään näillä ilmoilla. Oli se sen verran matala alustasarjoineen. Nyt kun on tuo Kiian "maasturi", niin ei haittaa vaikka huikan lunta tuleekin.

Ihanaa Ystävänpäivää!

Eilen kiemurtelin kotona kipeänä, mutta tänään oli pakko päästä ulos ja tallille. Matkalla olo oli hiukan vielä huono, mutta ulkoilma piristi kyllä ja olo muuttui paremmaksi. Mulla piti olla aamulla tunti, mutta kenttä löi yön aikana ihan jäähän, niin siirrettiin se sitten päivään.

Eipä se kenttä päivälläkään vielä mikään loistava ollut, mutta meninkin tunnille ilman satulaa ja pyysin käyntihommia. En ole aiemmin ratsastanut Oliverilla ilman satulaa, niin sekin toi hiukan omaa jännitystä peliin. Olikin kiva päästä tunnille ihan yksin, niin saatiin keskityttyä just mun ongelmiin.

Tehtiin ympyröitä, väistöjä, avoja, sulkuja ja takaosakäännöksiä. Koko ajan keskityttiin mun käsiin ja ylävartaloon ja siihen että O liikkuu tahdissa eteen. Mulle käy helposti niin, että kun keskityn tosissani johonkin tehtävään, ei hevonen liikukkaan muuta kuin jalkojaan raahamalla eteen.

Evästystuokio ennen ratsastusta. Ihanaa istua ystävien kanssa.

 Mjulla oli tänään ekaa kertaa sellainen olo että mullahan on hevonen oikeasti ohjan ja pohkeen välissä. Oliver kulki todella hienossa muodossa ilman mitään jippoja. Ekaa kertaa mulla oli sellainen olo et mä osaan ratsastaa mun hevosta. Saan normaalisti Oliverin kulkemaan semmoisessa pitkässä ja epämääräisessä muodossa. Mutta nyt kuljettiin kyllä niin hienosti että oksat pois!

Miten Teidän ratsastukset on sujunut viime aikoina?

Päivät rullaa omalla painollaan.

Maanantaina eläinlääkäri kävi tervehtimässä hevosia tallilla. Oliver sai toisen tehosterokotteen ja vilkaisun jalkoihin. Olin hiukan hukannut O:n passin ja olin ihan pihalla rokotteista. Onneksi rokotusohjelmaan tuli muutos, eikä seitsämän kuukautta ehtinyt ihan tulla täyteen ennen rokotusta. Nyt on rokotukset voimassa ja hyvä niin. Eläinlääkäri vitsaili minulle, että enhän ole kansallisiin kisoihin osallistumassa ja olinkin vähän hölmistynyt että eeen. Syyksi selvisi kuitenkin hiukan epäselvä vuosiluku kirjoituksessa, kun kynä temppuili.

Jalkoja vilkaistiin päällisin puolin ja ell olikin sitä mieltä, että kyllä ne on suojista tullut. Nyt vaan pitää jaksaa ahkerasti käyttää ratsastaessa pinteleitä takajaloissa ja jatkaa uusien suojien etsimistä. En mä noita suojia niinkään syytä. Ne vaan nyt ei olleet sopivat juuri Oliverille.

sunnuntaiselta maastoreissulta maisemia.

Oliverin suu ratsastuksen jälkeen. Ainakin vaahtoa tulee.

Eilen oltiin vierailemassa porukalla D-lupakoulutuksessa. Tarkoituksena nyt ei varsinaisesti ole kilpailla 2-tasolla, kun ei siitä vielä 1-tasollakaan mitään tule, mutta ehkä tulevaisuudessa. :) Oli kivaa nähdä muitakin hevosihmisiä ja keskustella eri säännöistä ja tavoista. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.