Kohti parempaa ollaan matkalla.

Eilen olin jälleen Tiinan cr-valkussa. Ratsastaminen on jo viime kerran jälkeen ollut todella paljon helpompaa. Se on tiedättekös mahtava tunne, kun voi ratsastaa jalka pitkänä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta mulle se ei ole mikään itsestään selvyys. Kellään ihmisellä ei varmasti ole näin kireät lonkankoukistajan kuin mulla. Tämä aiheuttaa monta ongelmaa omassa istunnassani. Todennäikösesti tämä kaikki johtuu kuitenkin selän ongelmista.

No mutta valmennus oli jälleen mahtava. Nyt uskalsin rentoutua ja imeä irti kaiken. Alkuksi korjasimme jälleen jalkojani oikeaan asentoon ja tästä siirryimme tekemään pujottelu tehtävää käynnissä. Seuraavana vuorossa oli käsien korjausta. Mulla on töiden jäljiltä ihan älyttömän kipeät olkapäät, lapaluut sekä solisluu. Kipu on viiltävää ja vetää milloin minnekkin. Tiina sai veren kiertämään ihan uudella tapaa, enkä tuntenut käsiä omakseni. Samalla minun tuli kylmä, kun veri lähti mylläämään. Tämän kaiken aikana Oliver NUKAHTI kahdesti. En voinut kuin nauraa, kun toinen säpsähti hereille. Taitaa olla  hevoselle oikeasti mukavaa kun se selässä kyykkivä perunasäkki istuu edes hetken oikein.

Ei siitä loppuvalkusta mitään meinannut tulla kun nauroin omia käsiäni. En yhtään tuntenut niitä omakseni. Kun laskeuduin alas Oliverin kyydistä, olo oli mitä vetrein. Miten kevyeksi sitä ihminen tunteekaan itsensä, kun liikkuvuus lisääntyy hurjasti. Mukavaa on muutenkin ratsastaa, kun ei koko ajan satu.

Torstaina ei yksinkertaisesti jaksanut kivuta kyytiin, vaan juoksutin ruunan kevyesti. Taluttelen aina alkukäynnit, jottei ympyrällä tulisi niin kovaa rasitusta. Mahdollisuuksien mukaan kävelen myös koko ajan, jotta Oliver voi mennä uraa pitkin. Otin Teille pikku videon, jotta näette miten Oliver liikkuu. Askel on ihanan joustava ja hevonen todella nauttii puuhailuista.

   

linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=lVZHNoLtawI&t=56s

Tänään serkkuni ratsasti Oliverilla. Voi jehna miten hevonen osaa pissittää ja luistaa työnteosta. Minun oli pakko hypätä hetkeksi selkään ja laittaa isompi vaihde silmään. Olisitte nähneet pelkän käynnin, kun jalat raahautuivat hevosen mukana, eikä sitä olisi kiinnostanut tehdä mitään muuta kuin nukkua. 

Mulla on oikeasti hieno hevonen!

Maanantaina meinasi itku tulla, kun laittelin Oliveria kuntoon. Olkapää on ollut jälleen todella kipeä, eikä satulan nostaminen tuntunut kovin kivalta. Sain kuitenkin hampaat irvessä ratsastettua, mutten todellakaan tehnyt mitään kovin ihmeellistä.

Tiistaina olin jo luovuttaa, mutta pyysin kaverini Karitan ratsastamaan. En voinut kiusata itseäni yhtään, että pääsin tänään töihin. Heillä synkkasi ihan kivasti ja Oliver pääsi hieman erilailla liikkumaan. Sormet syhysivät itsellä päästä selkään, mutta onneksi annoin käden levätä, sillä jo tänään se oli ihan ok!

Tänään sitten olin vähän hälläväliä fiiliksillä menossa kyytiin. Oliver on ollut hieman tahmea, mutta nyt liikkui kivasti eteen jalasta. Pääsin ensimmäistä kertaa laukkaamaan niin, että minä määräsin milloin siirrytään raviin. Olin aivan hikinin jo vartin jälkeen, mutta hehhe niin oli hevonenkin ratsastuksen jälkeen. Ihan ensimmäistä kertaa! Nyt lämpötila on noussut hurjasti ja ruunalla on hirmuinen talviturkki. Tallille sain aamupäivällä seuraksi Karitan, jolle kiitos vielä kuvista!

Tänään päätin, että nyt ostellaan loimia niin, että voidaan klipata ruuna. Mukavampi se on, kun voi olla pihalla, eikä sisällä kuivamassa. Oliver kuitenkin menee tarhaan kahdeksan maissa ja ulkoilee sinne klo 20 asti, ellen ole sitten illalla ratsastamassa. Saisi siis edelleen ulkoilla, eikä seistä sisällä.

Oliver on muutenkin kotiutunut nyt tosi kivasti. Enää ei ole vatsa löysä, eikä muutkaan vaivaa. Maneesin ollessa tyhjä tai tallin, saattaa ruuna huudella kavereiden perään, mutta eipä tästäkään haittaa ole.

Saatiin aikaiseksi otettua pieni videokin loppu mummoraveista. Vauhti ei päätä huimaa, kun rauhallisesti mennään.

  

linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=hbu0rRqlRDQ

Miten aika voikin rientää?

Taas on viikko kulunut ihan hujauksessa. Reippaasti olen tallilla käynyt ja päässyt ratsastamaan oikein kunnolla. Tästä taitaa nyt tulla tällainen tylsä viikkokatsaus

Sunnuntai:
Ratsastin ekaa kertaa maneesissa. Maneesi olikin ihan tyhjä, niin pääsimme rauhassa tutustumaan ympäristöön. Kävimme vain askellajit läpi ja olinkin ihan kuollut. Tuo mun talvitakki on aivan liian paksu näille pakkasille. Hiki tulee jo kävellessä.

Maanantai:
Jatkettiin tutustumista maneesiin ja höntsäiltiin vain. Olevinaan yritin jotain, mikä ei todellakaan onnistunut. Nyt oli jo kavereitakin, niin säkäkorkeus kasvoi ainakin 15 senttiä. Jokaiselle joka ovesta tuli tai meni, piti hirnua.

Tiistai:
Olin aamulla työpaikan kautta jogassa ja sen jälkeenkin olin niin kipeä, etten todellakaan päässyt itse selkään. Siis kun paikat naksahteli auki, niin tuntui että joka paikkaan vain sattui. Oliverin liikutusapulainen pääsi selkään ekaa kertaa uudessa paikassa ja innoistuinkin pitämään hieman tuntia siinä samalla. Helppoa se on nääs muita neuvoa, kuin ratsastaa itse. Pieni kateuden tunnekkin tuli, kun näki miten hienosti ruuna lopulta kulki ja rentoutui.

Keskiviikko:
Oliverin liikuttaja Matte hoiti ratsastuksen. Itse oli töissä :(

Torstai:
Mulla oli ihan hanurista oleva työvuoro, joten ei toivoakaan tallille menosta. Mattekaan ei töidensä takia ehtinyt ratsastamaan, joten ruuna sai vapaan rapsutusten kera.

Perjantai:
Kävin illalla juoksuttamassa Oliverin. Virtaa piisasi ja nyt sen oikein huomasi miten O:n kunto on noussut kohisten. En suinkaan juoksuta ainoastaan ympyrällä, vaan kävelen itse maneesin keskellä, jolloin ruuna kulkee uralla.

Tyytyväinen otus lauantaina.

Lauantai:
Oliver oli ihan tosi mukava ratsastaa. Tuntui siltä että meillä alkaa palaset loksahdella paikoilleen. Tai sitten taivuttelu ja avaavat tehtävät ovat olleet oikeasti hyödyksi. Ratsastuksen jälkeen mulla oli sellainen olo, että omistan maailman mageimman hevosen. Se ravi mikä irtosi, oli todella upeaa.

Sunnuntai, eli tämä päivä:
Olin ensimmäistä kertaa ikinä Tiina Vuorisen valmennuksessa/tunnilla. Kyseessä on istuntaan keskittynyt opettaja. Hän opettaa mm. Centered Ridingiin ja Wendy Murdoch metodiin pohjautuvaa kehotietoista ratsastusta. Olin varannut itselleni 60min yksityistunnin, jota odottelin kauhunsekaisin tuntein. Ensin Tiina seurasi touhujani ja sen jälkeen lähti korjaamaan asentoani. Jalkojani korjattiin oikeaan asentoon päin, eikä niitä kuulemma ihan heti oikein saada, sillä lonkankoukistajani ovat kireät kuin viulunkielet. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja istuin lopulta jalka pitkänä ja vielä oikeassa kohdassa.

Opin monta uutta asiaa miten minun pitää mukautua liikkeeseen ja miten helpotan tätä. Keventäminenkin tuntui kuulkaas niin kevyeltä ja helpolta. En voi kuin suositella tätä muillekkin.

Lopuksi korjasimme vielä hieman yläkropan asentoa aina palleasta rintakehään. Kuinka hienoa oli kun Oliver oikeasti kääntyi voltille kun käänsin rintakehääni. Siis ihan huippua. Toivosttavasti pääsen ensi viikollakin mukaan!

Tämä fiilis meillä oli Oliverin kanssa sunnuntain valkun jälkeen.

Uusia tuulia!

Pohdin päätöstä pitkään ja tein paperille monta eri laskelmaa. Teoriassa tämä oli järkevin vaihtoehto omalta kantiltani.

Oliver vaihtoi siis tallia. Ennen minulla oli tallimatka yhteen suuntaan 22km ja nyt yhteen suuntaan 7km. Ajallisesti tämä on päivittäin paljon. Koska uusi talli on lähellä minua, ei minun tarvitse jatkossa enää ajaa niin paljoa. Työpaikaltani hurautan tallille parissa minuutissa.

Päätös ei todellakaan ollut helppo. Vanhassa tallissa ei missään nimessä ollut mitään vikaa, päinvastoin. Talliporukka on mahtava, siskoni on mahtava ja kaikki oli mukavaa. Jotenkin vasta näin talven kynnyksellä aika alkoi vaikuttaa tärkeältä. Minulla menee kotona hirveästi hommiin aikaa, kun olen kaikki viikot yksin lasten kanssa. Ei talo lämpiä itsestään, ei pyykit peseydy, eikä koirat hoidu. Minun on pakko olla enemmän kotona.

Nykyinen talli on sijainniltaan ihanteellinen, eikä maneesistakaan haittaa ole. Talli on täynnä hevosharrastajia laidasta laitaan, toiset kisaavat ja toiset vain nauttivat hevosista.

Harvalla hevosella on näköalaa merelle.

Talli vaikuttaa oikein mukavalta ja miljöö on mitä kaunein. Paikka on rauhallinen, sillä se sijaitsee kartanon mailla. Ei siis ylimääräistä häsellystä tai liikennettä.

Oliver pääsi uuteen kotiin aamulla ja vaikuttikin olevan ihan sinut asian kanssa. Kaikki on muuten sujunut hyvin, mutta vatsa on hieman sekaisin. Jos tilanne ei huomiseen mennessä rauhoitu, tarvitsee hakea maitohappobakteeria.

Illalla kävin juoksuttamassa ruunan maneesissa, ettei sen tarvitse montaa päivää seistä. Oli kyllä siistiä päästä katon alle lumisateessa ja pakkasen kiristyessä. Nyt pääsemme ainakin puitteiden puolesta treenaamaan täysillä, sillä ei tarvitse välittää ulkona vallitsevista ilmoista. Nyt pidetään peukut pystyssä että pysytään Oliverin kanssa molemmat terveinä.

Viikonlopun puuhailut

Lauantaina vihdoin pääsin tallille. Päivän vietin ensin koulukisoissa kameran takana ja alkuillasta sitten tallille. Alkuperäinen suunnitelma oli juoksuttaa Oliver, mutta lähdinkin pienelle maastokävelylle jalkaisin. Oli jotenkin ihanan rauhoittavaa, vain minä ja hevonen. Pimeys meinasi yllättää, mutta pääsimme takaisin tallille ajoissa.

Tänään sunnuntaina pääsinkin kiipeämään itse pitkästä aikaa kyytiin. Nyt Oliverilla voi jo laukata, joten pikku hiljaa siirrymme oikeasti töihin. Laukka nousee todella helposti, mutta sen ylläpitäminen onkin toinen juttu. Nyt pitää itsekkin ryhdistäytyä ja uskaltaa vaatia enemmän.

Vielä ei tiedetä mihin suuntaa tästä suunnataan.

Tänne olemme jo päässeet. Pää alkaa kivasti laskea.

Ratsastuksen olen vielä pitänyt sellaisessa 30-45min, mutta nostetaan vaikeusastetta pikku hiljaa. Jonkinlainen suunnitelma liikutuksesta ja sen nostamisesta pitäisi kyllä ehdottomasti suunnitella. Selkälihakset ovat kummasti jo nousseet ja muutenkin hevonen näyttää jo nyt aivan erilaiselta.

Ratsastelun jälkeen siivosin vielä tarhan, jonka teen joka kerta tallilla.

Olisiko sinulla antaa hyviä vinkkejä viikkosuunnitelmaan? Hevonen tuntuu osavaan kaiken mitä siltä pyydän, mutta ratsastajan taidot ovatkin sitten toinen juttu. Meille on Oliverin kanssa tulossa iso muutos, joka tulee helpottamaan omaa tallilla käyntiäni sekä treenaamista talvella. Tästä en nyt vielä sen enempää kerro, mutta asia selviää jo viikon kuluttua.

Miten Oliver päätyi minulle?

Ajattelin jakaa Teille hieman tarkemman tarinan siitä miten Oliver päätyi minulle. 

Näin ei kovin moni varmastikkaan hankkisi hevosta, mutta minä päätin ottaa riskin.

Kaikki alkoi siitä, kun päätin ettei minun olisi järkeä hankkia vielä hevosta. Säästöön oli kertynyt hieman rahaa, mutta hankkisin itselleni opetusmestarin ja rahaa pitäisi olla rutkasti enemmän. Selailin kuitenkin päivittäin myynti-ilmoituksia eri kanavilla ja silmääni pisti huutokauppailmoitus. Myyjä oli hevostalli.netin kuuluisuus, eikä myyntivideot kovin kummoisilta näyttäneet. Ruunaa myytiin kilttinä ja se huokui videoista. Hevosen askel ei ollut puhdas ja se näytti aivan lämppäriltä.

Hevosesta oli tarjottu muistaakseni 600 euroa ja ajattelin, että eipä tuommoisella hinnalla saa hevosta, joka on niin osaava, mitä ilmoituksessa luki. Jätin ajatuksen muhimaan, enkä ajatellut sitä sen enempää. Hevosella olisi ollut näyttöpäivä, mutta olin silloin töissä.  

Koitti sunnuntai, viimeinen huutokauppapäivä. Siskoni laittoi viestiä hevosesta ja sen halvasta hinnasta. Ajattelin, että kai minä sen 650 euroa voin tarjota ja tarjosinkin. Soitin myyjälle ja kyselin hevosesta. Se, että tämä ruuna tulisi minun hevosekseni, vahvistui ja päätin ottaa riskin ja huutaa hevosta tiettyyn summaan asti. Ei ketään täysijärkinen oikeasti näin hevosta ostaisi ja jotenkin myyntitapa tuntuu moraalittomalta hevosta kohtaa, sillä onhan se kuitenkin elävä eläin.

Huutoajan piti päättyä muistaakseni puoli kahdeksan maissa, jolloin olimme ruokakaupassa. Kävelin pitkin markettia puhelin kädessä, jos joku kuitenkin nostaisi vielä lisää tarjousta. Hinta oli tässä vaiheessa jo noussut kipurajaani. Kun se ylittyi, teki mieli suuttua. Olinhan päättänyt saada itselleni tämän ruunan, jotta voisin "pelastaa" sen. Ylitin rajani kaksi kertaa ja huutoaika päättyi. Olin ihan hämilläni.

Koska puhelimeni varastettiin pari viikko sitten
ei kuvia nyt kovasti ole tarjolla.

Kotiin päästyäni maksoin hevosen ja otin yhteyttä myyjän sähköpostitse. Tässä vaiheessa tajusin kysyä hevosen oikean nimen ja pyysin tarjousta kuljettamisesta. Vastaukseksi sainkin kutkuttavan tarjouksen ja sovimme, että ruuna tulee seuraavana iltana. En vieläkään tiennyt mikä minulla olisi vastassa.

Koitti seuraava päivä ja erikoisen näköinen yhdistelmä saapui pihaan. Tai no en ole tottunut näkemään asuntoautoa vetoautona. Kuljettajana toiminut mies valmisteli lastaussillan laskemista ja pyysi minun taluttamaan hevosen ulos. Kauhunsekaisin tuntein peruutin hevosen ulos. En vieläkään tiennyt mitä ajattelisin. Vein ruunan talliin ja menin ulos maksamaan kuljetuksen. Sain passin ja omistajanvaihdoksen edellisen omistajan allekirjoituksella, jonka tosin tajusin vasta kotona. Kysyin mitä se on syönyt ja toivotin turvallista matkaa.

Menin talliin ihmettelemään ja totesin ääneen "Eihän se nyt niin ruma olekkaan, mitä kuvissa". Olo oli ylpeä, sillä olinhan taas hevosenomistaja!

Uusi hankintoja ja mietintöjä

Eilen oli tarkoitus lähteä Hihssiin, mutta koska minulla edelleen oli semisti heikko olo pysyin kotona. Onneksi ei tullut lähdettyä, sillä kuopukselle nousi illan mittaan kuume ja huuto oli sitten sen mukaista. Kävin nopsaan päivällä tallilla siivoamassa tarhan ja harjaamassa Oliverin. On kyllä kurja fiilis kun en hevosen selkään ole keskiviikon jälkeen päässyt, enkä vielä todellakaan ole siinä kunnossakaan. Annetaan nyt muiden hoitaa ratsastus ja minä keskityn tervehtymiseen.

Tänään en mitenkään päässyt töihin, kun en voi kuumeista lasta viedä hoitoon. Tänään on onneksi jo ollut parempi päivä Venlan kannalta. Itsellä olo tila kamaltuu taas. Kuvioihin on tullut hirveä yskä ja lihassärky on palannut. Mutta ei kai tässä auta itku markkinoilla, kai sitä joskus tuntee itsensä taas terveeksi. Ensi yön suunnittelin nukkuvani nojatuolissa.

Kävin muuten joku aika sitten Raisiossa ja poikkesin samalla reissulla Puuiloon. Tykkään hevostarvikevalikoimasta ja ostinkin itselleni uuden kypärän, hanskat ja raipan. Mukaan tuli myös Oliverille kaksi ruokaämpäriä.

Eurohunterin kouluraippa. Jostain kummallisesta syystä hamstraan kaikkea sinistä.

Horse Comfortin säädettävä kypärä. Istui päähäni ihan älyttömän hyvin.

Nämä oli alennuksessa niin oli pakko ostaa.

Harmittaa ihan vietävästi olla kipeänä. En pääse töihin, en tallille, en jaksa edes kauppaan mennä. Kauppaan on kyllä illalla pakko mennä. Jääkaappi alkaa ammottamaan tyhjyyttään. Ruoka ei tässä talossa maistu kellekkään, mutta jotain on syötävä. Huomenna on kyllä mentävä uudestaan lääkäriin, jos ei olo helpota. Yleensä mulla puree antibiootti heti, mutta nyt ei ole ollut mitään vaikutusta. Keuhkoihinkin sattuu niin, että itku meinaa tulla. Ei mulla tämmöstä flunssaa normaalisti ole.