Ota itseäsi niskasta kiinni!

Tuntuu jotenkin, että musta on tullut tosi laiska nyt kun lähes joka päivä pitäisi liikuttaa hevonen itse. Kovin helposti tulee pyydettyä muiden apua. Okei, tietyistä periaatteistani en luovu. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii lapset. Jos lasten kanssa olen tallilla, niin en ratsasta ilman että joku katsoo muksujen perään. Itsekuri lipsuu jotenkin kaikessa taas, tähän on tultava muutos.

Eilen kuitenkin oli aika ratsastaa jälleen itse. Kellon katsominen ei minulta oikein luonnistu, niin meinasi tulla kiire pois alta ennen estetuntia. Ehdin ihan hyvin ratsastamaan ja jotenkin meinasi uskonpuute iskeä, mutta ainakin tuli yritettyä täysillä.

Jotenkin pitäisi keksiä kunnon viikko-ohjelma, jotta minun olisi helpompi pysyä rytmissä ja pitää kuri ja järjestys. Hommaa hiukan hankailoittaa tilaamani juoksutusvyö, joka ei ole saapunut. Toki voisin myös juoksuttaa satulalla, niin saisi sivuohjat mukaan. Gramaaneja tekisi mieli koittaa ratsastuksessa. Viva ei millään halua myödätä, eikä kulkea oikeinpäin. Loppuratsastuksesta se alkaa rullaamaan turpaansa aivan liian rullalle. Onneksi tamma on luonnostaan hyvä selän käyttäjä.

Luulen, että kaikki ongelmat helpottuvat kun saan tamman kulkemaan oikeinpäin. Hiljaa onneksi hyvä tulee. Ei se mielestäni ole fuskaamista, jos tarvitsen apukeinoja ratsastamiseen. Ratsastaessa en tykkää käyttää sivuohjia, mutta juoksuttaessa ne ovat tosi hyvät.

En vieläkään ole varma haukkasinko liian suuren palan, kun tamman ostin. Voi olla ettemme koskaan pääse starttaamaan ainuttakaan koulurataa. Aika näyttää mitä tästä vielä tulee.

Pikku hiljaa alkaa tamma taipumaan.

Loppukäynnit menimmekin ensimmäistä kertaa MAASTOSSA. Vitsit kun oli kivaa pitkästä aikaa päästä metsään. Ensi kerralla uskallan varmasti jo mennä yksin pikku lenkin. Tamma ei ollut moksiskaan uusista maisemista.

Tämä viikko meni näin:
Ma oli lasten kanssa tunnilla
Ti Ratsastin itse
Ke vp
To Melina ratsasti
Pe Ronja ratsasti
La Menin itse
Su Lasten kanssa tunnilla

Matkalla määränpäähän.

Kirjoittelut ovat nyt jääneet vähemmälle, anteeksi siitä. Ulkona on ollut niin hienoja ilmoja, ettei mieli ole tehnyt tietokoneelle. Arki on ollut nyt kovin hektistä. Lapset kipeänä, itse kipeänä, uusi hevonen, no kaikki. Arki vaatii sovittamista ja totuttelua, varsinkin kun lapsenvahtia ei käden ulottuvilla ole saatavissa.

Kaiken kiireen keskellä autan tallihommissa, siivoamalla tallin kolmesti viikossa. Tämä vie mahdottomasti aikaa, sillä aina tallilla on joku, kenen kanssa jäädä suustaan kiinni. Karsinoita ei luojan kiitos ole kuin 10, mutta kyllä siihen saa aikaa kulumaan. Varsinkin kun itselläni on tapana siivota talli pilkkua viilaten. Siivoamisen lisäksi laitan heinät ja vedet valmiiksi ja usein annan myös tallin 19 hevoselle päiväheinät ja vedet ulos. En ymmärrä miten siskoni jaksaa lasten ja omien töiden jälkeen pyörittää tämän kokoista tallia.

Ratsastamaan en juuri ole ehtinyt/pystynyt nyt itse. Kaksi päivää olin täysin sängyn omana, eikä tämän jälkeen ratsastaminen tullut mieleenkään. Olen delegoinut liikutuksen muille tai juoksuttanut.

Tiistaina oli jo aika itse kavuta selkään. En kuitenkaan jaksanut kovin kummoisesti itse ratsastaa vielä. Nyt kuitenkin oli jo huomattavissa hurjaa kehitystä oikeassa kierroksessa. Viva taipuu jo ympyrällä kuunnellen sisäpohjetta ja ohjastuntumaa. Tästä kun on aika siirtyä takaisin uralle, häviää sisäpohkeen kuulo ja taivutus heti. Mutta hei, aika hyvin reilussa viikossa.

Tarkoitus nyt olisi jatkaa nousujohteista kehitystä ja pudottaa molempien painoa ja hävittää vatsaa. Tilalle tietenkin kasvattaa lihakset. Onneksi ylimääräinen on helpompi pudottaa pois, kuin lihottaa olematonta luurankoa. Tätä menoa starttaamme seurakisoissa jo loppu kesästä.

Essille kiitos postauksen kuvista.

Tästä se lähtee!

Ensimmäinen ratsastuskerta kotikentällä takana ja fiilis on mitä parhain. Koska eilinen juoksutus ei toteutunutkaan kaatosateen vuoksi, osallistuin Vivalla tunnille tämän. Älkää nyt vain luulko, että olen sokerista, kun en juoksuttamaan sateessa mennyt. Lapset olivat mukanani tallilla, eikä nuhanenille tee hyvää kastua.

Tunnin aiheena oli ihan yksinkertaisesti hevosen taivutus. Tämä jos mikä teki meille ratsukkona erittäinhyvää. Vivan huonompi suunta on selkeästi, oikea kierros. Minulle se passaa, sillä itselleni se on paljon helpompi suunta. Vasen polveni on operoitu ajat sitten, mutta koko jalka on ihan voimaton.

Aurinkokin pääsi pilkahtamaan.

Alkuun meno oli aika räpellystä, mutta pikku hiljaa hevonen alkoi myötäämään ja antoi periksi. Oli mahti fiilis saada turpa alemmpas ja hevonen rentoutumaan. Työtä tässä kyllä riittää, mutta siihen olen valmistautunut ja motivaatiota riittää vaikke muille jakaa.

Tunti ei onneksi koitunut Vivalle liian raskaaksi, sillä teimme harjotteita käynnissä todella paljon. Ravissa teimme tiivistetysti samat asit kuin käynnissä ja laukkatehtävät olivat lyhitä.

Mulla on kyllä mahtava hevonen.

Hymy joka tunnin aikana nousi kasvoilleni, ei tunnin loputtua lähtenyt. Oli mahtavaa saada hevonen kuuntelemaan, vaikka töitä sen eteen joutuikin tekemään. Jatkossa ptää nyt vain alkuun keskittyä tosi simppeleihin juttuihin. Haluan oikean kierroksen yhtä hyväksi kuin vasemman kierroksen. Töitä se vaatii, mutta niitä tänne on tultu tekemäänkin!

Ensimmäinen juoksutus!

Aika tuntuu menevän ihan siivillä. On jälleen kerran hankala ymmärtää, että hei mähän omistan hevosen. Olen päättänyt aloittaa ihan rauhassa ja tutustua tammaan ensin, sitten vasta nousen itse selkään.

Koska tamma on kotiutunut todella hienosti, ei sitä mielestäni kannata seisottaa. Sunnuntaina Viva sai olla, mutta jo eilen se joutui töihin. Siskoni ratsasti sillä kentällä ilman satulaa hetkisen verran. Vasen kierros oli ihan ok, mutta oikeassa kierroksessa ulkopohje oli kuuro. Tämä ei mikään ihme ole, kun sillä nyt kuitenkin on menty vain maastossa.

Tänään ajattelin sitten aloittaa itse työskentelyn juoksutuksen merkeissä. Tiesin entuudestaan vasemman kierroksen olevan helpompi joten aloitin sillä. Olen vieläkin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Viva on opetettu juoksutukseen. Alussa tamma ei meinannut kävellä, mutta kärsivällisesti siirrytin sen ravista takaisin käyntiin. Käynnin ja ravin jälkeen oli laukan vuoro,

Sormeni oikein syhyävät ratsastamaan. Laukka erityisesti näyttää tosi hyvältä ja siinä on kolme selvää tahtia. Ei yhtään hassumpi ex-ravuriksi. Oikeaan kierrokseen juoksuttaessa Viva ei meinannut ensin suostua ympyrälle, mutta hetken keskustelun jälkeen se jo käveli innoissaan. Tämä tamma näyttää niin onnelliselta päästyään töihin. Sen kanssa on ilo tehdä hommia.

Huomenna ajattelin vielä juoksuttaa Vivan uudestaan ja torstaina sitten hypätä selkään. Lapset olivat kanssani tänään tallilla ja tulevat huomennakin, niin ei oikein silloin tykkää ratsastaa. Venla on kyllä kovaa vauhtia kasvamassa heppatytöksi, sillä hän istua töröttää vaunuissa ja katsoo silmä kovana hevosia. Jonnekin viihtyy tallilla niin kovin, ettei kotiin haluiasi lähteä. Ihanaa kun tulee kevät oikein kohisten, niin kohta onkin jo kesä!

Uusi ystävä, perheenjäsen

Tänään koitti aika jolloin minusta tuli jälleen hevosenomistaja. Tätä ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, mutta koska minulle tarjoutui mahdollisuus, en tosiaan kieltäytynyt.

Torstaina kävin katsomassa tää valloittavaa tammaa ja perjantaina syntyi ostopäätös. Hevonen teki minuun vaikutuksen rauhallisuudellaan ja sen kiltillä luonteella. Se seisoi vapaana pihalla kun juttelimme omistajan kanssa. Koska lauantaina olin Tampereella, hakupäiväksi osoittautui tämä päivä, sunnuntai. 

Alkujaan minun piti lähteä tänäänkin Tampereelle messuille, mutta eiköhän oma hevonen ole messuja tärkeämpi? Starttasimme siis auton aamulla ja ajoimme vajaat 15km hakemaan tamman "kotiin". Matka sujui pieniä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta hyvin ja pääsimme perille Pertteliin siskoni tallille. 

Perille päästyämme otimme tamman heti ulos kopista ja siskoni mies talutteli sitä kentällä. Jo nyt osasin sanoa ettei katua tarvitse. Hevonen oli kuin kotonaan ja harjasin sen tyttöjen kanssa pihalla. Se ei ollut moksiskaan uudesta paikasta, joten päädyimme laittamaan sen heti uusien kavereiden kanssa tarhaan. Pientä vinkumista lukuun ottamatta tamma oli kuin olisi aina asunut täällä. 

En tietenkään voinut kotiin lähteä, vaan siivosin tallin valmiiksi. Mitän ongelmia ei tullut joten lähdin myöhemmin kotiin.

Illalla vielä palasin tallille katsomaan miten hevonen menee talliin. Mitään ongelmia ei ollut ja tamma alkoikin heti rouskuttamaan iltaheiniään. Heipat ja lähdin hyvillä mielkn kotiin.

Kyseessä on siis suokkitamma Viva, joka on 18-vuotias. Viime ajat tammalla on vain maastoiltu, sillä vanhalla tallilla ei ollut kenttää. Nyt pääsette siis seuraamaan miten hommat etenevät.

Hevoset 2016

Tänään tuli  piipahdettua Tampereella messuilemassa. Lyhyiden yöunien jälkeen aamupala ja matkaan. Ajoaikaa minulla oli reilut 1,5h. Matkana ei pitkä, mutta kyllä harmitti istua autossa, kun aamu ja koko muukin päivä oli niin ihanan aurinkoinen. Mieli olisi kyllä kovin halajanut tallille.

Perille saavuttiin yllätys yllätys myöhässä, mutta se ei menoa haitannut. Kiertelin messualueen läpi melko nopeasti, jotta sain käsityksen missä mitäkin oli. Jo tällöin kuolasi Börjesillä myynnissä olevia Jalkkareita. Mieleen painui muitakin juttuja, mitä mielikuvitusostoslistallani oli. Suunnitelma lähti siis ihan hyvin käymään.

Welsponeja

Yritin ihmisjoukossa löytää Hankkija-Areenalle ja sieltä istumapaikkaa. Aikani pyörittyä sellainen löytyi ja pääsinkin ihastelemaan istuen Welshponeja. Ennen näitä olleet rotuesittelyt menivät aivan harakoille, kun en nähnyt mitään. Yritin epätoivoisesti saada räpsittyä otoksia ratsukoista, onnistumatta. Putkeni ei kertakaikkiaan riitä sisätiloihin, piste.

Maamme ylväät edustajat.

Ponien jälkeen oli kansallisrotumme vuoro. Suomenhevoset hurmasivat ainakin minut ja varsinkin työhevonen Jansson. Se oli niin ihana, että olisin voinut viedä sen kotiin. Voiko rauhallisempaa ja suloisempaa otusta olla?

Shire

Viimeisenä rotuesittelyssä oli Shire. Koko tanner tömisi, kun hevonen laukkasi. Se oli niin iso, että oikein hirvitti. En ole ennen nähnyt tämmöistä hevosta. Haave omasta Shirestä haihtui kyllä, kun näki sen oikean koon.

Heti perään alkoi vikellysnäytös joka sai taas jälleen kerran herkkiksen kyyneliin. Olen kyllä niin tossukka, että oikein hävetti. Mutta aivan upeaa oli kyllä katsottavana.

Shoppailukärpäsen purtua, en valokuvia enää kyennyt täyttyneiden käsien vuoksi ottamaan. Eikä kuvaaminen kyllä olisi ollut mahdollistakaan ihmispaljouden ja näkyvyysohgelman vuoksi. Toimintasuunnitelmani ei pitänyt kyllä yhtään, enkä saanut ainoatakaan ohjelmanumero katsottua kokonaisuudessaan. Sain iltapäivällä niin kovan päänsäryn, että mieli teki oksentaa. Kotiin oli lähdettävä, kun ei syöminenkään auttanut. Nyt olo on jo paljon parempi ja sänkykin kutsuu.

Vinkkejä muille ensikertalaisille:
1. Ota mukaan hyvät hermot
2. Jätä takki heti narikkaan, vaikka se maksaakin 2 euroa.
3. Pidä pää kylmänä ja huolehdi niistä hermoistasi.
4. Osta heti se mitä katsot, myöhemmin sitä ei enää ole.
5. Ota mukana ohjelma minkä olet tehnyt, älä yritä mennä joka paikkaan.
6. Kun löydät istumapaikan, älä luovu siitä.
7. Avaa suusi, kun joku on edessä

Olin tosiaan ensimäistä kertaa messuilla ja olin kyllä pyörryksissä, siitä ihmismäärästä. Harmittamaan ei jäänyt muu kuin istumapaikan puute. Olisi pitänyt istua katsomossa, eikä shoppailla silloin kun se paikka siellä vielä oli.

Ratsukellarista tarjoussukkia

Hankkijalta Arnikaa, haavasprayta ja ihmeharjoja.

Biltemasta juoksutusliina

Puuilosta pöläri, tukkaharja, halustinremmit ja botsit. 

Mitään turhaa ei tullut ostettua, eikä rahaakaan ihan älyttömästi mennyt, parempi näin. Muutakin käyttöä rahalle löytyy, mutta siitä kuulette enemmän huomenna!

Jälleen tunnilla!

Tänne meidän seudulle rantautui oikein kunnon talvi. Meidän pihalla on ainakin 5cm lunta. Tulis vaan se kevät jo sieltä!

Mutta juu, olin tänään jälleen tunnilla. Ratsun sain valita itse,joten päädyin vapaana olevaan Vikkeen. Tämä on siis vanha suokkiruunani. Jo hoitaessa ruuna oli samanlainen kuin ennenkin. Voisi kuvitella, että sillä on hevosten ADHD. Joka paikka pitää kohnata ja tutkia.

Tunti ei tehtävien osaltaan ollut ollenkaan helppo. Aluksi teimme serpentiiniä käynnissä ja toiseen suuntaan myös ravissa. Jo tässä vaiheessa totesin ratsastettavuuden muuttuneen tai en aikaisemmin tätä vain ole huomanut. Ruuna oli aivan kuuro oikealle pohkeelle. Aivan sama mihin suuntaan yritti mennä, ei vaikutusta tapahtunut.

Meno ei tänään näyttänyt mitenkään tältä. Kuva syksyltä.

Ravissa teimme myös pitkällä sivulla väistöjä niin, että ensin uran sisälle, sitten takaisin uralle, taas sisälle ja taas uralle. Kiire meinasi tulla ja hermot olivat kuurokylkiseen hevoselle loppu. Aikani kun väänsimme, saatiin  uutava hyvä pätkä aikaan.

Laukassa teimme serpentiinin tapaisesti vastalaukkoja. Vikke oli tässä vaiheessa jo niin kuulolla, ettei suurempi rikkoja tai ongelmia tullut.  Lopputunnista olin kuitenkin itse niin hiestä märä, että meinasin saada lämpöhalvauksen. Myös hevonen oli märkä, mutta Vikke nyt hikoaa pienemmästäkin.

Kaikenkaikkiaan tunti oli vallan mainio ja aion kyllä yrittää päästä taas pian tunnille. Vikken kyydissä minun on helpompi istua paremmin. Pääsen syvemmälle satulaan, enkä jännitä itseäni. En pääse könöttämään niin pahasti kuin muilla. Toisaalta taas Vikke on helppo ratsastaa peräänntoon, sillä se käyttää selkäänsä ja takajalkojaan luonnostaan todella hyvin.