Mietintälakki päässä tallihommia ja uuden kameran testailua.

Tällä viikolla olen ollut hommailemassa tallilla joka päivä. On ollut todella rentouttavaa päästä hoitamaan hevosia ja tallia. Lapset ovat olleet kipeitä joten pitkää pinnaa on tarvittu. Saan hermoni nollattua täysin tallilla ja olo on rento. Hevoset ovat loistavia terapeutteja. Ne kuuntelevat murheet ilman vastaväitteitä ja sanattomasti lohduttavat pahaa mieltä. Välillä mietin miten hermoraunio olisinkaan ilman hevosia. Ainakin olisin terapian tarpeessa, heh. En voi sille mitään, että murehdin ja mietin kaikkea, sihen päälle otan kaiken todellakin itseeni. Ei helppoa, siis.

Eilen uusi kamera saapui ja pääsin heti testamaan sitä tallille. Kentällä oli sopivia uhreja hyväksikäytettäväksi pohdiskella miten päin kameraa kuulusikaan pitää. Miten ihanaa oli päästä miettimään asetuksia ja sommittelemaan kuvaa. Mitään siitä ei tuntunut tulevan, mutta ajan myötä homma helpottuu taas ihan varmasti.

Siskoni hevosellan Gus. Uskomaton yhteistyö takana ja edessä.

Ratsastuksen jälkeen jalat vaihtoivat kummasti väriä.

Yksi ongelma kuvatessa ilmeni heti, nimittäin hinku ratsastamaan. Kun katsoo toisen ratsastusta saa itse ideoita omaan tekemiseen. Miten itse olisin tehnyt tuon? Mitä tehtävää ylipäätään olisin suorittanut? Mitä olisin tehnyt toisin? Nämä ovat kysymyksiä, jotka pyörivät päässäni kun seuraan kentän laidalla toisten menoa. Se intohimo ja inspiraatio kuoriutuu toisten ratsastusta katsoessa, on ihan uskomaton.

Tänäänkin lähdin tallille intoa puhkuen, kamera tietysti kainalossa. Tallihommien jälkeen oli tarkoitus ratsastaa, mutta kuinkas kävikään. Hevosen selkään en ikinä päässyt, sillä oma oloni mureni palasiksi. Kotiin olo lähdettävä potemaan vatsakipua ja oikeaksi vatsataudiksi se sitten yltyi. Nyt onneksi olo alkaa olla jo parempi, jospa uni auttaisi tähänkin vaivaan.

Uuteen kameraan olen kyllä todella tyytyväinen. Joskus kun rahaa kertyy enemmän, on hankinta listalla parempi putki. Nyt siis Canon 70D + Canon EF-S55-250mm f/4-5.6 IS STM.

Hevoset 2016 messujen pääsyrannekkeiden voittajat

Videolla voittajat olkaa hyvät:

linkki

Uusi tuttavuus

Viime aikoina olen ollut vanhalla tallilla auttassa hommissa. On ollut mukavaa tavata vanhoja tuttuja ja vähän ikäväkin on tallille tullut. Tykkään tehdä tallihommia ja ajattelenkin ne aina hyötyliikuntana. Mahdollisuuksia on ollut monia päästä ratsasamaan, mutta olen jättänyt tilaisuudet käyttämättä. Mielummin touhuan tallitöiden parissa, kuin istun hevosen selässä.

Eilenkin sain aikaa kulumaan tallilla neljä tuntia, vaikken siivonnut kuin pari hassua karsinaa ja laittelin heiniä sekä vesiä. Harjailin hevosia ja Teukkaa taluttelinkin hetken kentällä.

Teukka otti kaiken ilon irti auringosta ja nukahti sen lämpöön.

Tänään olin tunnilla ihan extempore. En ollut edes suunnitellut meneväni tallille, mutta koska olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, oli tilaisuuteen tartuttava. Olisin saanut valkata lähes minkä vain hepan, mutta päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Sain siis tunnille koemielessä suokin nimeltä Vipsi. Tämä maastomopona toimiva raakile, ei valitettavasti ymmärrä vielä kentän kiemuroista, asetuksista tai puolipidätteistä mitään. Mutta hei huom VIELÄ.

Vasempaan kierrokseen tamma kulki hyvin uralla. Ympyrät välillä epäonnistuivat kommunikointiongelmien vuoksi, mutta uutta yritystä vaan peliin. Oikea kierros tuottikin läjän harmaita hiuksia ja tyydyin pyörimään pientä umpyrää kentän keskellä. Miten vaikeaa voikaan olla saada hevonen pysymään suorassa tai taipumaan haluttuun suuntaan?

Ei mikään ruusu, mutta kukkii ne perunatkin.

Tunti kului siivillä ja suunnan vaihtuessa moneen kertaan alkoi lamppu hevosen pään yläpuolella palaa. Enää ei tarvinnut kulkea pikkuista ympyrää, vaan voisin mennä ihan pääty-ympyrällä ilman, että pää kääntyy ulos ja tamma puskee lapa edellä haluamaansa suuntaan.

Vaikka tämä hevonen on täysi vastakohta omalle näkemykselleni unelmahevosesta, niin silti joku minua siinä kiinnostaa. Veikkaan, että löydän itseni vielä myöhemminkin tamman selästä tehden kahdeksikkoa harjoitellen asetusta.

Tallilta kotiin päästyäni lähdinkin lasten kanssa päivystykseen. Yksi huutaa tulevia hampaita, toinen on taas kuumeessa ja itse poskiontelontulehduksessa.

Huomenna olisi aika arpoa voittajat Hevoset 2016 messuille? Video vai arvontakone?

Nyt mä sen tein, otin itseäni niskasta kiinni!

Eilen koin taas sen normaalin ongelman, ei kiinnosta tehdä mitään. Mietin mielessäni tekosyytä, etten ehdin tallille. Kuinkas kävikään? Sanoin jo Villelle puhelimessa, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja raahaudun tallille. Jos en nyt menisi, en menisi varmaan ikinä. Odotellessa Herran kotiutumista pakkauduin ratsastusvaatteisiin ja kun hän ovesta tuli sisään, hyppäsin auton rattiin ja ajelin tallille.

Hevonen nopsaa tarhasta ja uutta satulaa kokeilemaan. Päädyimme tulokseen, että karva alle ja johan on parempi kuin vanha. Satula ei painanut, eikä puristanut ja säkätilaakin jäi sopivasti. Siitä sitten sovittamaan uusia suojia, samalla kun loput kamat olikin jo niskassa.

Tässä näkyy nämä uudet suojat, mitkä messuilta tarttui mukaan.

Olo tuntui jotenkin oudolta, kuin en saisi otetta koko hevoseen. Kerrankin päätin, että aivan sama millaisessa muodossa hevonen liikkuu, kunhan se liikkuu haluamani vauhtia. Nyt ei ollut lupa madella, vaan pitkät sivut menin niin reipasta käyntiä kuin voimme ja lyhyet sivut sitten matelimme. Näihin vielä yhdistettynä pys-per ja sama tempo liikkeelle lähdössä kuin ennen pysähdystä.

Ravissa en paljon sitten hienosäädäkkään tempoa, ainakan vielä. Uskaltauduin vihdoin ravaamaan enemmän kuin kolme askelta. Lentelin keventäessä mihin suuntaan sattui, jalkaa en saanut mitenkään pysymään oikealla paikalla ja melkein voin pahoin peläessäni tippumista. Tämä kaikki johtui ihan vain siitä, että V:llä on hirveän suuri ravi. Yritetään ravia ruveta sitten säätelemään, kun totun kirahin askeleeseen.

Yllätin itsenikin koittamalla ruunan laukkaa. Laukka nousi ihan ok, eikä tuntunutkaan ollenkaan hassummalta. Lihasten kautta saadaan lisää tasapainoa, niin varmasti laatu paranee roimasti. Nyt ruuna kaatui jonkun verran sisälle, mutta muutama pätkä oli oikein hyvä ja rauhallinenkin. Muutaman noston jälkeen herrasmies tarjosi laukkaa itse. Oikein nauratti innoissaan oleva hevonen.

Ennen loppukäyntejä treenasimme hiukan avoa ja pohkeenväistöä. Pikku hiljaa jokin palapelin pala löytää aina kohdallee ja asiat lähtevät sujumaan entistä paremmin.

Tavoitteena V:n kanssa meillä on saavuttaa rauhallinen eteen-alas ravi.

Mitä Teillä on tavoitteena tällä hetkellä on?

Horse Fair 2016

Tämän näköisenä lähdin lapsia viemään hoitoon.

Vierailin messuilla ensimmäistä kertaa ja päiväksi valikoitui perjantai. Oli helppoa saada lapset hoitoon ja ajattelin tällöin myös olevan vähiten ihmisiä. Vihaan ihmispaljoutta, kun tulee niin ahdistava olo. Matkaan siis lähdettiin n. klo 11.

Perille päästyämme tapasimme heti mainioita alpakoita. Ne olivat niin suloisia, että olisin voinut viedä ne heti nyt paikalla kotiin. Näistä suloisuuksista kun jatkettiin matkaa oli aika hiukan shoppailla. Tarjouksia ja poistotuotteita löytyi vaikka muille jakaa ja heti aloin tyhjentämään Horzen kojua. Hevariltakin löytyi vaikka mitä.

Kah, tuttuja! 

Parin ostoskassin kanssa oli hyvä lähteä suuntaamaan katsomaan esillä olevia heposia. Siskoni Mari toi esille Curlyori Matten. Hitsi se oli rauhallinen, vaikka törötti vain karsinassa. Tässä aikaa vierähti tovi jutellessa, kun ei Marin muuton vuoksi enää niin usein nähdä.

Mihis sitten mentiin? Shoppaamaan tietysti. Kojuja oli niin paljon, että niiden kanssa meni kyllä oikeasti aikaa. Aikamme kierreltyä, oli aika lähteä seuraamaan valjakkoa. Tätä näin valjakosta mitään ymmärtämättä oli mielenkiintoista seurata.

Nälkä pääsi yllättämään. Eka mahdollinen ruokapaikka kiitos!

Yllättäen vollotin palkintojen jaossa. Oon hiukan herkkä.

Luvassa oli vielä vähän lisää shoppailua ja esteratsastusta. Seurasimme yhden luokan, jonka jälkeen olikin aika lähteä kotiin. Kello taisi olla kuusi kun lähdimme metsästämään autoa. Luoja, että aika meni nopeasti. 

Olin niiiiin shoppailuterapian tarpeessa.

Kello oli jotain sata kun pääsin kotiin, mutta oli kyllä kivaa. Kiirettä on pitänyt ja postaus vähän venyi. Mukaan kyllä tarttui vaikka ja mitä.

Pari takkia löysin. Pfiffin softsellin tapainen kevääksi ja Horzen perus talvitakki. 

Horzelta löytyi kivat kengät. Tuntuivat kivalta jalassa.

Näitä B Vertigon huopia en voinut jättää Horzen kojuun. En ikinä raaskisi ostaa näitä, mut nyt olivat superhalpoja.

Uudet saappaanvarret löytyi myös pilkkahinnalla. Toivottavasti ovat oikeaa kokoa.

Tämä on jo kauan pitänyt tilata niin ostin nyt liitolta.

Ponin pintelit kummilikalle ja ihana otsapanta.

Näiden lisäksi mukaan tarttui heppanameja ja V:lle uudet suojat. Mitään en oikeasti olisi tarvinnut, mutku halvalla sain. Näin on kiva ostaa valmiiksi kaikkea pientä, niin on sitten tulevaisuuteen varalle.

Muista osallistua Tampereen messujen rannekkeen arvontaan TÄÄLLÄ

Olitko itse messuilla?

Vastaukset kysymyksiin -video ja remmiarvonnan voittaja

Video meni kahteen osaan, pahoittelen. Onnea voittajalle!

Kyllä se kevät sieltä tulee.

Siis Wau mikä aurinkoinen ilma on tänään ollut. Suunnitelmien mukaisesti oli luvassa myös ratsastuspäivä. Miten tämmösellä ilmalla voisi istua sisällä?

Kauaa en ratsastellut, kun laiskuus iski. En oikein tiennyt mitä tekisin, joten päätin olla tekemättä mitään. Nyt V tuntui jo paljon paremmalta kuin viimeksi. Enää ruuna ei hangoitellut niin kovasti vastaan tuntumaa ja asetuksetkin menivät perille paremmin. Oli jännä tuntea kuinka tämä kirahvin kokoinen lämpönen nostaa selkäänsä vielä ylemmäs. Pohkeenväistöstä ei tuntunut tulevan mitään, joten sekin sai suosiolla jäädä.

Yritän kovasti palauttaa hevosen mieleen normaalin kenttätyöskentelyn, joten pysyn simppeleissä asioissa. Jos tätä menoa kehitys jatkuu, parin kuukauden päästä V muistaa jo kaiken. Yritän vieläki sulatella tätä hevosen kokoa. Ei ruuna mikään ihan jättiläinen ole, mutta iso kuin taivas Vikkeen verrattuna.

Jotenkin tuli semmoinen fiilis, että odotan kevättä jo tosi kovin. Tekisi jo niin kovin mieli päästä treenaamaan kunnolla ja miten kivaa olisikaan kaivaa puomit esille ja niiden kanssa treenata. Jotenkin taas on edelleen saamaton ja laiska olo. Pitää varmaankin tehdä ensi kertaa varten suunnitelma mitä teen, ettei ratsastus jää "tyhjäksi" ja tylsäksi.

Koska olin niin laiska, etten oikeasti viitsinnyt ratsastaa kauaa, Jonna juoksutti ruunaa vielä hetken. Mitä sitä oikein ensi kerraksi keksisi?

Suunnitteletko itse ratsastuksen valmiiksi?

Muistathan osallistua messurannekkeen arvontaan täällä

Ja jalustin remmiin arvontaan täällä