Askarruttaako mieltäsi jokin? Nyt on aika kysyä!

Jälleen on aika laittaa käyntiin arvonta ja sen yhteyteen kysymyspostaus. Kun seuraavan postauksen arvonta päättyy, päättyy myös kysymysten esittäminen. Kysy rohkeasti jotain, mikä on askarruttanut mieltäsi jo jonkin aikaa.

Unelmointia. Millaista hevostelua minä haluaisin?

Nyt kun minulla on ollut aikaa miettiä asioita, olen päättänyt haluta hevosen. En nyt, vaan hieman myöhemmin. Saavuuttaakseni tavoitteeni tarvitsen ihan ensin työpaikan, jossa riittää työtunteja ja palkka on riittävä. Vilkuilen sivusilmällä työpaikkoja, mutta vanhempainvapaalla olen alustavasti toukokuun loppuun, josta jään suoraan hoitovapaalle. Tällöin tuloni tippuvat roimasti. Nyt jos koska on aika elää pihisti ja säästää rahaa hoitovapaalla oloon. Nyt kun minulla ei ole hevosta, ei ole hirveästi menojakaan. Kun joskus saan työpaikan tai palaan vanhaan työpaikkaani, alkaa säästäminen isommassa mittakaavassa kuin nyt. Kaikesta turhasta olen luopunut, jotta rahaa jäisi enemmän säästettäväksi.

Jos nyt hypätään tulevaisuuteen, kun minulla on riittävästi rahaa. Haluan ehdottomasti suomenhevosen, tai jonkun muun "raskaamman" kulkupelin. Ei jykevämpi pv:kään ole pois suljettu. Tallimatkan tulee olla melko lyhyt, jottei aikaa tallilla käymiseen kulu liikaa. Maneesitalli olisi aivan luksus, jos yhtään haluan treenata myös talvella. Treenaamaan on siis myös päästävä. Talli jossa kävisi valmiiksi valmentajia, helpottaisi huomattavasti. Jatkossa haluan tosissani petrata ja päästä ratsastuksen saloihin. Myös kilpaileminen viehättää kovasti, joskin matalalla tasolla. Kun saan 1-tason kouluradat rullaamaan, on aika siirtyä 2-tasolle. En kuvittele itseäni vaativissa luokissa, varsinkaan nyt kun HeB tuntuu todella kaukaiselta. Kotona ratsastus sujui, mutta ei kisapaikalla.

Maastoilua en myöskään aio unohtaa. Enkä missään tapauksessa muita liikutustapoja. Kuinka mukavaa on luoda suhde hevoseen työskentelemällä maasta käsin ja hoitamalla hevosta. Välillä minusta tuntuu, että jään mielummin höpöttämään hevoselle, kuin että nousisin selkään. Metsäänkin on kiva lähteä kävelylle taluttaen hevosta. Ei se kisaaminen pelkästään sykähdytä, vaan kokonaisuus. Hevoset ovatkin olleet minulle aina oikeita terapeutteja, sillä ne todellakin osaavat kuunnella. En tiedä mihin joutuisin jos en tallille pystyisi menemään ollenkaan.

Nyt palaamme nykyhetkeen. Olen varsinainen laiskiainen, jolle kaikki tekeminen tuntuu maratoonin juoksulta. Tällä viikolla olen kuitenkin saanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt oikeasti hommia. Joka päivä olen halkonut puita ja voin sanoa että lihakset ovat ihan loppu. Mutta se fiilis ulkona olemisesta ja siitä kun olen saanut jotain aikaiseksi. Tästä on pidettävä kiinni. Minulla on nyt hyvää aikaa käydä salilla ja vahvistaa lihaksiani jotka ovat vieläkin ihan rapakunnossa raskauden jäljiltä. Paino on noussut niin että oikein hävettää. Ei minun tarvitse tikkulaiha olla, mutta nuo ylläolevat kuvat olisi nyt tavoitteena. Pitää vaan jaksaa tehdä jotain, eikä jäädä surkuttelemaan sohvan nurkkaan sipsipussin kanssa. Viimeisen vuoden aikana on lähes koko Netflix tullut koluttua läpi, niin eiköhän olisi aika tehdä jotain. Olen vain niin saamaton kuin ihminen voi olla, enkä omista ollenkaan itsekuria.

Mielipidepostaus: Vuokrahevosen -ja omistajan kohtelu

Aihe on pyörinyt päässäni jo kauan. Minkälainen suhde vuokrahevoseen tai sen omistajaan voi muodostua? Entä miten sinun vuokraajana pitäisi käyttäytyä? 

Oletko koskaan ajatellut asettua itse hevosen omistajan saappaisiin, joka vuokraa omaa hevostaan tuiki tuntemattomalle? Toiset hakevat apua hevosen liikuttamiseen, toiset taas rahallista apua ylläpitokuluihin. Itsestäni on oman hevosen jälkeen tullut oikea pilkunviilaja hevosen varusteiden suhteen. Ei ole iso homma harjata tai pyyhkiä kurat pois suojista, tai kuivattaa sateessa kastuneet satula ja suitset. Joskus hevosen omistajan voi ilahduttaa vaikka siivoamalla harjapakin tai puunaamalla varusteet.

Huomasin hevosen omistajana myös yhden ärsyttävän seikan, kuinka joku jättää kurakeleillä etujalkojen välin harjaamatta. Kurapaakut pääsevät hankaamaan jopa ihon rikki. Mutta entäs muu hevosen hoito? Eikö olisikin hyvä luoda oikea tunneside vuokrahevoseen ja tehdä sen kanssa muutakin kuin ratsastaa. Ensimmäisenä tulee mieleen ajatus "Hei mähän maksan ratsastuksesta", joka on ihan totta, mutta voithan aina jutella omistajan kanssa ja sopia molemmille sopivan diilin.  Hyvänä esimerkkinä olisi vaikka kerran viikossa ratsastusta ja kerran viikossa vaikka pelkkää hoitamista. 

Tallilla käyminen on ollut minulle aina henkireikä, apea mieli ja paska päivä katoaa kummasti touhuillessa karvakorvien kanssa. Jos poistun tallilta äreänä, vika on jossain muussa kuin hevosista. Kun rahat ei riitä ratsastukseen, on tyydyttävä sihen mitä on tarjolla. Tai jos vaihtoehtoiset maksat vaikka 5€/kerta, et voi vaatia gp-tason ratsua maneesitallilta. 

Rahasta puhutaan hevosblogeissa aivan liian vähän. Jos sinulla ei koskaan ole ollut omaa hevosta, et voi tietää kuinka paljon rahaa saa uppoamaan varusteisiin, hoitomaksuihin, kengityksiin, valmentautumiseen ja kilpailuihin. Kun joudut itse maksamaan joka pennin, arvostat varmasti esimerkiksi satulaasi enemmän. Suuttuisitko jos siihen uuteen satulaan on ilmestynyt huolimattomuudesta johtuen skriipu? Vahinkoja sattuu kaikille ja varusteita voi aina hajota. Mikään ei kestä ikuisesti. Muista siis kertoa jos huomaat jonkin puutteen tai kun joku hajosi käytössäsi.

Hevosen omistajan kontolle yleensä jäävät yksin kaikki kulut. Vuokraajalta ei hirveästi saa tuloja suhteessa siihen mitä menoja kuukaudessa on. Oman hevosen vuokraamisessa toisen käyttöön on aina olemassa riskinsä, varsinkin jos omistaja ei ole seuraamassa liikutusta. Mitä jos kohdalle osuukin täysi mielipuoli vuokraaja, joka voi tahallisella käytöksellään jopa rikkoa hevosen. Omalle kohdalle tällaista ei onneksi ole koskaan sattunut ja pidän kyllä huolen, ettei satukkaan. 

Hevosen omistajana arvostaisin ehdotonta rehellisyyttä kaikissa asioissa. Joskus itseltä voi jäädä huomaamatta hevosen huono ratsastettavuus tietyissä asioissa, jumit tai ajan saatossa rispaantunut varuste. Terve maalaisjärki on hevosihmiselle itsestään selvyys. Uskallus kysyä on myös tärkeä ominaisuus. Ei hevosen omistaja voi millään tietää, että haluaisin mukaan kisoihin, jos et uskalla kysyä. 

Hevosen omistajaa tulisi mielestäni kohdella myös kunnioittavasti, sillä hän viime kädessä päättää hevosen asioista. Lipevä tai muuten p:n nuolija ei pidä tai saakaan olla. Molempien tulisi kohdella toisiaan reilusti ja asioista pitää pystyä puhumaan. Omistaja tai vuokraaja ei kumpikaan saa vaatia liikoja, eikä selän takana saa puhua pahaa missään tilanteessa. Yhteiset pelisäännöt on hyvä laatia ja molempien osapuolten on pidettävä niistä kiinni.

Miten sinä kohtelet vuokrahevostasi tai sen omistajaa?

Bumblebee 3.6.1992-16.2.2016

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen

Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee

Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee

Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee

Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö

Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö

Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat

Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat

Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen

Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset

Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas

Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.

(Johanna Niskanen 2000)

Niin paljon hyviä muistoja.

Kiitos vuosista jotka olit kanssamme.

Vanha hevoseni, jolla kilpailin aktiivisesti seuratasolla esteitä.

Tullessani raskaaksi annoin tamman kummityttöjeni huomaan,

He pitivät Mammasta hyvää huolta 

<3

Hei hei mitä kuluu..

.. sä kysyt ja kaikki on ok.

Päivät kuluu hurjaa tahtia. Omassa elämässä on sellainen myllerrys että voi Morjesta.  Mulla on ihan uusia tavoitteita, jotka olen päättänyt toteuttaa. Näistä ei sen enempää, mutta elämä jatkuu samaan malliin ja kaikki sujuu kivasti. Ehkä mulla vielä joskus on mahdollisuus harrastaa tavoitteellisesti, sihen asti jatkan näin.

Perjantaina tuli vähän lunta.

Ratsastamaankin olen kyllä päässyt. Kaverin heppa muutti lähistölle ja siellä saisi käydä niin paljon kuin kerkiää. Jotenkin musta vaan on tullut laiska ja saamaton. Kun saisi itsensä kerättyä nyt, mutta kaikki aikanaan. Kevät kun etenee niin varmasti helpottaa.

mun uus poikaystävä

Ratsastaminen  teki kyllä oikeesti mielelle hyvää, koitan jaksaa raahautua tallille useammin. Kun vaa jaksaisi poistua kotoa. Laiska mikä laiska. 

Apassionatassakin tuli pyörähdettyä. Ekaa kertaa olin ja tykkäsin kyllä. Seurakin oli mitä parhain. Itku tuli jo ekan viiden minuutin aikana. Hölmö minä. Tässä vähän kännykuvia.

Ollaan kuulolla.

Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan? Miten blogin käy?

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Nyt on vuoden 2016 ensimmäinen päivä, enkä vielä yhtään tiedä suunnitelmistani. Ikävä hevosten pariin on kova. Motivaatiota olisi vaikka muille jakaa. Nyt vain kun olisi hevonen. Jopa valmennukset ovat alkaneet kiinnostaa, mutta ihan ensin oma kunto pitää saada nousuun. Aloitan taas ahkeroinnin kuntosalilla ja elämäntaparemontti on oluillaan.

Mikäli en löydä itselleni vuokrahevosta tai peräti omaa, blogiin ei paljon asiaa tule kuluvana vuonna. Päätin kuitenkin jakaa omaa etenemistä laihdutuksen suhteen ja kertoa muillekin hyväksi todettuja vinkkejä.

Uusi vuosi tuo tullessaan ainakin jotain uutta. Vaihdoin ratsastusseuraa ja nyt uutena onkin vanha tuttu, Salon ratsastusseuraa eli SRS. En tiedä onko minusta enää kilpakentille, mutta yritetään nyt ainakin. Kuinka hienoa olisi saada HeC radat rullaamaan ja päästä pois omasta jännityksestä.

Nyt kun oikein mietin onhan minulla tavoitteita vaikka millä mitalla. Listaan niitä nyt vielä tähän alle.

Laihduttaminen. Tai oikeastaan koko elämäntapamuutos.
Saada kisajännitys hallintaan.
Kehittyä ratsastajana niin, että HeC radat rullaisivat paremmin.
Parantaa omia taitojani ratsastajana, ehkä jopa valmentautua.

Miltäs kuulostaa? 

Mitä tavoitteita sinulla on?

Pohdintoja.

Mitä kirjoittaisin? Ratsastamaan en ole kahtena viikkona päässyt omien menojen vuoksi. Tuntiratsatajan homma ei oikein tunnu omalle, joten vedin homman jäihin. Pääsin oman hevosen makuun, niin kerran viikossa ratsastaminen ei tunnu kivalle. En saa siitä niitä fiiliksiä mitä ennen ratsastamisesta. En koe eteneväni mihinkään tällä tahdilla, joten mielummin pidän taukoa määrittämättömän ajan.

Ensi viikolla olen kyllä menossa katsomaan uutta hevosta. Saisin sen lähemmäksi kotia, kuin mitä Vikke oli. Jos hevonen tuntuu kivalta, otan sen ehdottomasti koeajalle. Aika näyttää.

Viime sunnuntaina olin tosiaan Hämeenlinnassa istuntaklinikalla. Kokemuksena tämä oli oikein mielenkiintoinen ja sain paljon ideoita omaan tekemiseen. Oli mahtavaa nähdä miten erilaisia ongelmia ratsukoilla oli ja miten niitä korjattiin. Voisin myös samaistua joihinkin ongelmiin ja ne jäivätkin muhimaan suureen päähäni.

Huomenna luvassa olisivat 1-tason koulukipailut, mutta tällä kertaa kameran takana.