tiistai 20. lokakuuta 2015

Mitä haluan tulevaisuudelta?

Joku tarkka silmäinen on voinut huomata, että Vikke on myynnissä. Olen miettinyt sitä siitä asti kun itse rupesin ratsastamaan sillä. Meillä ei synkkaa niin hyvin, että nauttisin ratsastamisesta. En viihdy ruunan kanssa yhtään kentällä, maastossa voisimme kaikki päivät mennä. MUTTA kun minä haluan kisata. Voin myöntää etten tosiaankaan ole riittävän hyvä ratsastaja tälle ruunalle. Joku saa tästä todella hienon hevosen, minusta siihen ei ole. Tarvitsen rauhallisemman opetusmestain joka voi opettaa minua. Vikkeä en halua pilata yhtään enempää. Tämä ruuna on oikeasti  todella hieno, kun vain osaa ratsastaa sillä.

Ajatuksena olisi etsiä uusi opetusmestari opettamaan minua, ei mitään automaattia, mutta ei myöskään sellaista joka ottaa nokkaan virheistä.

Ihan kelle vaan en tätä ruunaa myy, siitä pidän huolen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Uusi nimi, vanha tarina!

Mitäs pidätte?

Nimittäin blogin uudesta nimeästä. Tämä on ollut minulla jo mielessä siitä saakka kun Viikarin ostin. Nyt sain uuden bannerin, joka pääsikin heti käyttöön. Uuden bannerin on loihtinut Esteheppa Codan Elämää Idde, kiitos vielä!

Tässä samalla voinkin kertoa tämän päivän tallireissusta. Aamutuimaan, kun vein esikoisen kerhoon suuntasin tallille. Hommani oli siivota karsinat, mutta sainkin yllättävästi apua. Kuinka kivaa olikaan, kun ei tarvinnut yksin rehkiä ja sain vielä maastoseuraakin. Tunnissa tallihommat oli hoidettu ja suuntasimme yhdessä maastoon.

Vaikka kyseessä oli pelkkä käynti lenkki, nautin täysin siemauksin raikkaasta ilmasta ja mukavasta seurasta. On se vaan kivaa hevostella porukalla. Metsä oli ihan huurteinen ja pakkasen jättämät hileet leijailivat kulkiessamme. Mukavinta oli, kun ei tarvinnut kiirehtiä ja sai rauhassa samalla juoruilla ja höpötellä niitä näitä.


Reissun jälkeen tein vielä hiukan tallihommia ja hilpaisin hakemaan pojan kerhosta ja vauvelin mummilta. Iltapäivällä ajelin lasten kanssa vielä antamaan päiväheinät. Huh mikä päivä!

Tärkeimmät varusteeni TOP 3

Päätin tarttua haasteeseen ja syventyä tärkeimpien varusteideni listaamiseen. Haasteen on siis heittänyt playsson.net. Sivustolle pääset klikkaamalla alla olevaa banneria!

http://blogit.playsson.net/



Olen aina ollut kova kyllästymään kaikkeen ja tämmöisen harrastuksen kanssa se tulee todella kalliiksi. Nykyisin olen oppinut nauttimaan enemmän sopivuudesta ja turvallisuudesta, kuin ulkonäöstä.

I


Itse tuunaamalla varusteita voi helposti muuttaa niiden ulkonäköä. Tästä syystään heti ykkösenä on oma ratsastuskypäräni. Se istuu päähäni kuin nyrkki silmään ja on myös turvallinen. Olen ostanut sen aikoinani ihan vain Prismasta alennusmyynnistä. Voin helposti vaihtaa reunablingit, niin kypärä saa aivan uutta ilmettä. Merkiltään tämä on WembleyFox.


II


Hyvänä kakkosena tulee uudehkot hanskani. Käteni ja eritoten sormeni ovat ihan typerän malliset, joten istuvia hanskoja on erittäin hankala löytää. Viimeksi kun tilasin Horzelta paketin, päätin koittaa näitä edullisia hanskoja. Ne tuntuvat superhyviltä. Olenkin tässä parin päivän aikana miettinyt miten voisinkaan ratsastaa ilman hanskoja. Tykkään näiden ulkonäöstä, mutta mikä parasta, nämä ovat oikeiasti mukavat ja hyvät!

III



Eihän tässä ole mitään järkeä, kolmantena löytyy siis kannusremmit. Vielä minusta paistaa läpi pinnallisuus, sillä minun oli pakko ostaa nämä vain ja ainostaan niiden ulkonäön perusteella. Jotenkin vain olen tykästynyt näihin. Nämähän eivät liity mitekään turvallisuuteen, mutta oikeasti tykkään näistä ihan tosi kovin.

Mikä fiilis!

Eilen olin oikea laiskimus, enkä mennyt ollenkaan tallille. Ruuna sai viettää ansaitun vapaapäivän, omistaja sitä ei niinkään olisi ansainnut. Mulla jäi vaihde hiukan päälle, enkä olisi tänäänkään jaksanut mennä tallille. Kylmäkin ja kaikkea. Keräsin ruhoni ja pakotin itseni tallille ja kyllä kannatti, nyt on ihan mahti fiilis!

Pääsin lähtemään tallille myöhemmin mitä ajattelin ja kiire meinasi iskeä. Ei muuten olisi hoppu ollut, mutta tallilla pidettävät ratsastustunnit olivat jo alkamassa. Kiireesti tallille, pikaharjaus, kamppeet päälle ja menoksi.

Alkuverkan jälkeen tein pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa ja tein siirtymisiä. Eritoten käynti-laukka siirtymiset onnistuivat mahtavasti. Nyt kello oli jo paljon. Loppuraveja mennessäni päätin lähteä maastoon yksin. Vikken kyyläsi kaikkea, mutta matka taittui koko ajan eteenpäin. Rämpisimme ihan keskellä metsää ja tajusin jo eksyneeni. Hetken mietittyäni  jatkoin matkaa, ylitimme monta ojaa joissa oli vettä ja tarposimme ihan hukassa. Lopulta suuntavaistoni (lue=annoin Vikkelle vapaat ohjat) toimi ja löysimme tien kotiin.


Tallilla hoidin hevosen tunnollisesti pois ja loimitin sen. Tästä oli hyvä suunnata tarhan siivoukseen ja muihin hommiin. Tämmöstä lisää!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

No nyt mullakin on...

Nimittäin kortissa yksi ajokorttiluokka lisää. Kävin perjantaina ajamassa pikkue:n inssin. Läpihän se meni, joten nyt en aina tarvitse kisoihin kuskia, voin ajaa itse.


Seuvaana onkin vetoauton hankita, joskus tulevaisuudessa vasta kylläkin. Omassa skodassa ei ole edes koukkua.

torstai 1. lokakuuta 2015

Suunnitelmia!

Tässä olisi suunnitelmissa kaikenlaista. Huomenna perjantaina olisi ollut pilates, mutta koska olin jo sopinut muuta pitä tästä jäädä tällä kertaa pois. Kisojakin ollaan katsottu, mutta ne tuntuvat osuvatn kovin huonosti. Su 18.10 olisi Perniössä ollut koulukisat, mutta meillä on edellisellä päivällä ristiäiset, joten emme mitenkään voisi tuonne lähteä.

Sain kuitenkin aikaiseksi ilmoitettua meidät Somerolle su 1.11. Luokkana C-merkin kouluohjelma 1997. Pakko saada hevoselle rutiinia vieraista paikoista, joten kierrellään nyt kaikki. Marraskuussa olisi myös kahdet muut kisat mihin olen ajatellut meneväni. Riippuu vain niin monesta asiasta.

Eilen juoksutin Vikkeä liinassa ja lopuksi irtona. Kentän laidalla olevat ruohot kiinnostivat enemmän kuin kirmaaminen. Muutaman kerran innostui ruuna oikeaan pukkilaukkaan.

Maastoilupelko

 Lapsena ratsastin paljon maastossa. Toki siihen ei ollut vaihtoehtoja, sillä kotona ei ollut ratsastuskenttää. Oli siis pärjättävä metsässä...